Elokuvia ja rantaa

Torstai vietettiin taas ihanalla Vattajalla. Vaikka ilma näytti välillä jopa kylmältä ja meri sumuiselta, niin lämmintä riitti. Vielä yhdentoista aikaan illalla pystyi olla bikinit ja pikku rantamekko päällä paleltumatta. Ja vesi oli lämpimämpää kuin koko kesänä. Tässä nyt vielä muutama kuva rannalta. (Ja toivottavasti pääsen vielä ottamaan lisää kuvia sinne tämän kesän aikana.)

Mies lähti veljeni kanssa Jyväskylään ralleja katsomaan aikaisin perjantaian ja tuli vasta lauantai-iltana kotiin. Ja lapset jäivät mummulle kahdeksi yöksi kun tultiin torstaina Vattajalta. Joten pitihän yksinäinen perjantai-ilta käyttää hyväksi. Serkku tuli meille ja katsottiin kaikkien yllätykseksi elokuvia ja tehtiin herkullisa lämpimiä leipiä (+kulhollinen karkkeja). Vuohia tuijottavien miesten jälkeen piti saada jotain rämistelyä, joten katsottiin Iron Man. Ja koska lapset ei ollut kotona sai äänet laittaa isolle, kaikki rämistely kuulosti oikein hyvältä.

Muutama elokuva on tullut katsottua kesän aikana, enkä niistä ole kerennyt kirjoittaa mitään. Laitan osasta niistä nyt pikkuhiljaa jotan tännekkin. Vain muutama kommentii elokuvaa kohden. Olen niin huono kirjoittamaan mitään pidempää juttua elokuvista, vaikka mielipiteitä ja ajatuksia minulla kyllä on.

Vuohia tuijottavat miehet (2009). Ohjaus Grant Heslov ja näyttelijöinä George Clooney, Ewan McGregor, Jeff Bridges ja Kevin Spacey. Täysin päätön, mutta rauhallinen komedia modernista sodankäynnistä. Näyttelijäsuoritukset on loistavia, ja varsinkin Clooneyn hahmo hyvin uskottava, omituisuudesta huolimatta. Elokuvassa oli hyvät ja naurattavat hetket, mutta myös niitä kohtia joita jäi vai tuijottamaan suu auki. Jos tämän jälkeen olisi katsonut jonkun Coenin veljesten elokuvan olisi olo voinut olla vähnän sekava ja omituinen. Elokuva oli kyllä mukava katsoa, mutta olin kyllä silti vähän pettynyt tähän.

Ottolapsi (2009). Ohjaus Jaume Collet-Serra ja näyttelijöinä Vera Farmiga, Peter Sarsgaard ja Isabelle Fuhrman. Alussa elokuva oli kuin vakava mutta lämminhenkinen draama. Pariskunta oli selvästi rakastuneta ja toisiinsa luottavaisia. Kun ottolapsi Esther muuttaa heille ja alkaa tapahtumaan kaikkea, alkaa myös pariskunnan suhde rakoilla pahasti. Mukavaa säikyttelyä, jännitystä ja välillä melko raakaakin toimintaa. Ainakin minulle sopivan kauhu ja jännitys säilyi loppuun asti. Vera Farmiga oli loistava roolissaan alkoholista ja keskenmenosta kärsivänä äitinä. Myös erityisen hieno talo jäi mieleen.

Crazy Heart (2009). Ohjaus Scott Cooper ja näyttelijät Jeff Bridges ja Maggie Gyllenhaal. Rauhallinen tarina juoposta ja muutenkin retuperällä olevasta countrymuusikosta. Tarinaan mahtui vähän romantiikka ja ymmärrettävästi paljon countrymusiikkia. Itse pidän sellaiseta musiikista, joten niiltä osin elokuva oli aivan mukava. Myös Jeff Bridgesin ja Maggie Gyllenhaalin roolihahmojen rakkausterina oli aivan kiva. Silti elokuva jäi jotenkin erittäin laimeaksi, vaikka ei siinä mitään erityistä moitittavaa ollut.

Happenin (2008) oli melko tylsä. Odotin jotain paljon jännittävämpää. Hahmot ei ollut kovin uskottavia, eikä koko elokuvan ideakaan ollut mitenkään mullistava. Mark Wahlberg ja Zooey Deschanel on onneksi aina kivoja.

Lomaterapiaa (2009) ei ollut niin typerä komedia mitä olentin. Elokuvassa oli enempikin pitempään yhdessä olleiden ihmisten arkista parisuhdedraamaa. Toki siinä oli komediaakin, mutta ainakaan minua kohtaukset ei pahemmin naurattanut. Aivan ok leffa, jota ei kuitenkaan jaksaisi katsoa uudestaan missään oloissa.