Keskiviikkona mökiltä kotiin tullessa.
Tänään on se pelätty perjantai 13. päivä. No mulla oli eilen niin ärsyttävä päivä, että tuskin tästä voi tulla kovin paljon huonompaa. Enkä ole muutenkaan kovin taikauskoinen. Ja perjantai on aina perjantai, viikonloppu. Edes vähän vapaata edessä.
Tuntuu kuin kesä olisi nyt loppu ja syksy alkanut. Eilen oli koko kaupunki aivan sumun peitossa. Samalla kun kävin ruokkimassa serkun kissoja, otin muutaman kuvan kaupungin yläilmoista (sellaista kun ei voi meidän kodissa tehdä kiipeämättä katolle, eikä sekään kovin korkea olisi). Latasin iPhoneen kivan Hipstamaticin (siihen saa vaihdettua linssejä ja filmejä, kuinka mukavaa). Sillä saa tosi kivoja, erilaisia kuvia. Kävin illalla myös ensimmäistä kertaa pilateksessa. Siitä voisi kyllä ottaa tavan, aina kun on vähän yrimääräista aikaa. Käykö joku pilateksessa, ja onko siitä minkäänlaista hyötyä?
Lähes joka ilta kun lapset on mennyt nukkumaan, on tullut katsottua joku elokuva. Nyt on menossa Jude Law putki. Näin hänestä unta (hän tarjosi micro-aterian boheemissa kaupunkiasunnossaan minulle) viimeviikolla, ja sehän on hyvä syy katsoa kaikki käsiini saamat elokuvat joissa Jude esiintyy. Olen aina pitänyt lahjakkaasta ja kauniskasvoisesta Jude Lawista, mutta nyt pidän vielä enempi. Vielä riittää Judea muutamaksi illaksi, kuinka mukavaa.
Sleuth - Purullista peliä (2007). Ohjaus Kenneth Branagh ja näyttelijöinä Jude Law ja Michael Caine. Elokuvassa esiintyy vain kaksi näyttelijää ja lähse koko elokuva ollaan samassa tilassa. Siitä huolimatta tapahtumat pysyi mielenkiintoisina loppuun asti ja jaksoi hyvin seurata juonen käänteitä. Molemmat näyttelijät oli erittäin hyviä rooleissaan, ja heidän ansiosta elokuva pysyi mielenkiintoisena.
Breaking And Entering (2006). Ohjaus Anthony Minghella ja näyttelijät Jude Law, Juliette Binoche ja Robin Wright. Hyvin rauhallinen ihmissuhdedraama. Kaikki kolme päänäyttelijää on erittäin hyviä rooleissaan, myös Rafi Gavron on hyvä Juliette Binochen poikana. Elokuvassa lähes kaikkia roolihahmoja kohtaan tuntee sympatiaa. Jos näistä näyttelijöistä tykkää, niin elokuva kannattaa katsoa.
Cold Mountain (2003). Ohjaus Anthony Minghella ja näyttelijäinä Jude Law, Nicole Kidman ja Renée Zellweger. Sodan aikaista selviytymistä ja rakkauden odotusta. Vahvat ja täysin uskottavat roolisuoritukset, sellaista on aina kiva katsoa. Jude Lawin suusta kuuntelisi kyllä paljon mieluummiin brittiaksenttia. Kaikin puolin oikein onnistunut elokuva, mutta pakko myöntää että olin ehkä silti hiukka pettynyt tähän. Kannattaa silti katsoa.
Nyt oli meidänkin kauppaan tullut näitä ihania Clipperin teepaketteja. Pahvi on pehmeää ja ilman mitään muovituksia tehty. Tee on luomua ja maisutuu erittäin hyvältä. Mutta hienointa tässä on miellyttävä ulkonäkö. Kuinka paljon vaikuttaakaan se, että tuote on kivan näköinen. Tuota pakettia en kyllä varmasti raaski heti heittää pahvinkeräykseen.
Torstai vietettiin taas ihanalla Vattajalla. Vaikka ilma näytti välillä jopa kylmältä ja meri sumuiselta, niin lämmintä riitti. Vielä yhdentoista aikaan illalla pystyi olla bikinit ja pikku rantamekko päällä paleltumatta. Ja vesi oli lämpimämpää kuin koko kesänä. Tässä nyt vielä muutama kuva rannalta. (Ja toivottavasti pääsen vielä ottamaan lisää kuvia sinne tämän kesän aikana.)
Mies lähti veljeni kanssa Jyväskylään ralleja katsomaan aikaisin perjantaian ja tuli vasta lauantai-iltana kotiin. Ja lapset jäivät mummulle kahdeksi yöksi kun tultiin torstaina Vattajalta. Joten pitihän yksinäinen perjantai-ilta käyttää hyväksi. Serkku tuli meille ja katsottiin kaikkien yllätykseksi elokuvia ja tehtiin herkullisa lämpimiä leipiä (+kulhollinen karkkeja). Vuohia tuijottavien miesten jälkeen piti saada jotain rämistelyä, joten katsottiin Iron Man. Ja koska lapset ei ollut kotona sai äänet laittaa isolle, kaikki rämistely kuulosti oikein hyvältä.
Muutama elokuva on tullut katsottua kesän aikana, enkä niistä ole kerennyt kirjoittaa mitään. Laitan osasta niistä nyt pikkuhiljaa jotan tännekkin. Vain muutama kommentii elokuvaa kohden. Olen niin huono kirjoittamaan mitään pidempää juttua elokuvista, vaikka mielipiteitä ja ajatuksia minulla kyllä on.
Vuohia tuijottavat miehet (2009). Ohjaus Grant Heslov ja näyttelijöinä George Clooney, Ewan McGregor, Jeff Bridges ja Kevin Spacey. Täysin päätön, mutta rauhallinen komedia modernista sodankäynnistä. Näyttelijäsuoritukset on loistavia, ja varsinkin Clooneyn hahmo hyvin uskottava, omituisuudesta huolimatta. Elokuvassa oli hyvät ja naurattavat hetket, mutta myös niitä kohtia joita jäi vai tuijottamaan suu auki. Jos tämän jälkeen olisi katsonut jonkun Coenin veljesten elokuvan olisi olo voinut olla vähnän sekava ja omituinen. Elokuva oli kyllä mukava katsoa, mutta olin kyllä silti vähän pettynyt tähän.
Ottolapsi (2009). Ohjaus Jaume Collet-Serra ja näyttelijöinä Vera Farmiga, Peter Sarsgaard ja Isabelle Fuhrman. Alussa elokuva oli kuin vakava mutta lämminhenkinen draama. Pariskunta oli selvästi rakastuneta ja toisiinsa luottavaisia. Kun ottolapsi Esther muuttaa heille ja alkaa tapahtumaan kaikkea, alkaa myös pariskunnan suhde rakoilla pahasti. Mukavaa säikyttelyä, jännitystä ja välillä melko raakaakin toimintaa. Ainakin minulle sopivan kauhu ja jännitys säilyi loppuun asti. Vera Farmiga oli loistava roolissaan alkoholista ja keskenmenosta kärsivänä äitinä. Myös erityisen hieno talo jäi mieleen.
Crazy Heart (2009). Ohjaus Scott Cooper ja näyttelijät Jeff Bridges ja Maggie Gyllenhaal. Rauhallinen tarina juoposta ja muutenkin retuperällä olevasta countrymuusikosta. Tarinaan mahtui vähän romantiikka ja ymmärrettävästi paljon countrymusiikkia. Itse pidän sellaiseta musiikista, joten niiltä osin elokuva oli aivan mukava. Myös Jeff Bridgesin ja Maggie Gyllenhaalin roolihahmojen rakkausterina oli aivan kiva. Silti elokuva jäi jotenkin erittäin laimeaksi, vaikka ei siinä mitään erityistä moitittavaa ollut.
Happenin (2008) oli melko tylsä. Odotin jotain paljon jännittävämpää. Hahmot ei ollut kovin uskottavia, eikä koko elokuvan ideakaan ollut mitenkään mullistava. Mark Wahlberg ja Zooey Deschanel on onneksi aina kivoja.
Lomaterapiaa (2009) ei ollut niin typerä komedia mitä olentin. Elokuvassa oli enempikin pitempään yhdessä olleiden ihmisten arkista parisuhdedraamaa. Toki siinä oli komediaakin, mutta ainakaan minua kohtaukset ei pahemmin naurattanut. Aivan ok leffa, jota ei kuitenkaan jaksaisi katsoa uudestaan missään oloissa.
Koko viime kevään oli lasten päiväkodin pihassa vanha tomistotuoli lähellä roskiksia. Kesällä sitten kysyin, jos sen saisi viedä siitä pois vesisateesta. Ja saihan sen. Maalasin metalliosat (samalla kertaa ja samalla maalilla kuin uudistin pojan vanhan pyörän tytölle), päällystin pehmeät osat uudelleen ja pienet käsinojat hioin. Nyt on siis kiva tuoli työpöydän viereen. Sopii hyvin yhteen toisen, aikaisemmin uudistetun tuolin kanssa.
Sunnuntaina pitkän miettimisen (kuukausien) jälkeen, laitoin (serkku laitto) hiuksiini värinpoiston. Tarkoitus oli laittaa vielä ruskea väri päälle, mutta kun tykkäsin hiuksista tuollaisenakin, niin annoin sitte olla. Olen siis blondimpi kuin moneen moneen vuoteen. Melko outoa oli katsoa aluksi itseä peilistä, ja aina alkoi lähes naurattamaan. Mutta onhan se vaihtelu kivaa, ja saahan sen mustan värin helpolla sitten takaisin. (Mies kyllä sanoi, että näytän vanhemmalta.)
Uusi tukka. Vielä se kyllä vaalenee.Elokuviakin on tullut katsottua. Noin kaksikymmentä olisi tuossa listassa, niistä voisin yrittää jotain sanoa. Kunhan kerkeän/jaksan, kesällä pitää ottaa vähän rennommin. Nyt siis iltapalaa ja Sherlock Holmes (mies ei sitä ole vielä nähnyt, ja mielellänihän sen katson uudelleen.)
Lauantai vietettiin taas ihanalla Vattajalla. Tultiin kotiin vasta illalla yhdentoista jälkeen. Lämpöä riittä vieläkin ja vesi oli oikein uimakelpoista vilukissallekkin. Toivottavasti voidaan viettää vielä monta ihanaa päivää siellä.
En ole ikinä omistanut mitään huippupuhelinta, vaan vanha perus Nokia on kelvannut. Yksi edellisistä Nokioista oli käytössä yli kuusi vuotta, kunnes perin äidiltä sen vanhan vähän uudemman Nokian. Pariisissa ollessa kävin Apple storessa, ja arvatakkin saattaa, että niihin laitteisiin ihastuu. Niinpä sitten eilen kävelin kauppaan ja ostin iPhonen. Liittymä aukeaa vasta ensiviikolla, mutta muutenhan sitä voi käyttää jo nyt. Yöllä meni komeen asti siihen tutustuessa ja aamuksi piti laittaa herätys päälle, että pääsee taas opettelemaan käyttöä. Ehkä turhamaista, mutta kyllä materia tekee minut välillä onnelliseksi.
Ihana päivä helteisellä Vattajalla. Vesi oli niin lämmintä, että moneen kertaan piti käydä uimassa. Lapset oli oikeastaan koko ajan matalassa rantavedessä. Välillä vain kävivät syömässä. Nyt vasta illalla kotiin, vaikka lämpöä olis kyllä vielä riittänyt, mutta kun tuo rannalla oli ja vedessä lilluminen on melko väsyttävää. Kotiin tullessa mahtava ukkonen ja hienoja salamoita. Ollaan kyllä etuoikeutettuja kun asutaan noin mahtavan paikan vieressä.
Tänään vietän päivän töissä. Illalle ajateltiin Vattajan rannalle menoa. Ainakin säiden puolesta se olisi kannattavaa. En ole vielä tänävuonna sinne kerennyt. Ihana paikka oleiluun. Ja vielä jos pakkaa iltakahvit ja eväät mukaan. Umisesta en vielä lupaa mitään.
Ja tässä se hetkellinen mielenhäiriö. Laitoin valkoista ja vaaleaa päälleni. Niin omituista. Mutta ei tuo aivan kamalalta näytä, varsinkin kun on vähän ruskettunut iho.
Häät saatin juhlittu oikein mukavasti. Ilma oli mitä parhain, lämmin mutta ei liian kuuma. Itikoita ei ollut nimeksikään, vaikka niitä valmiiksi jo pelättiin. Ja vaikka oltiin aivan merenrannalla, ei tuulikaan ollut kuin lämmin tuulahdus. Hääohjelmaa ei juuri ollut, joten rento päivä oli kaikilla. Kitaramusiikki soi ja kuulosti kivalta, vaikka itse en tanssilattialle uskaltanut ollenkaan. Hääautona oli komea Corvette. Tuollaisen voisin otta itsellenikin kesäautoksi.
Pariisin reissu meni. Torstaina kotiuduttiin pitkän paluumatkan jälkeen. Lento pariisista helsinkiin oli niin paljon myöhässä, että myöhästyttiin viimeisestä junasta ja jouduttiin istumaan linja-autossa monta tuntia. Perjantaina kävin jo töissä, ja illalla jaksoin jopa elokuviin asti lihaksikkaita susimiehiä ja kalpeita vampyyrejä katosmaan.
Pariisissa oli ihanaa, lämmintä ja juuri sellaista kuin pariisissa kuuluukin olla. Kuljeskelua kaduilla ja puistoissa. Vähän myös taidetta ja muuta sivistävää. Kauniita ovia, porttikonkeja, ohikulkevien ihmisten seuraamista, katutaidetta ja koko ajan kaikkea kaunista ja mielenkiintoista ympärillä. Kuviakin tuli otettua, reilusti. Niiden läpikäyminen vie aikaa. Enempi kuvat on vain matkamuistoja itselleni, eikä niissä ole paljon julkaisukelpoisia otoksia. Koitan kyllä jotain saada niistä teillekkin näytille. Ensi vuonna sitten taas uudestaan.
Tänään vietetään rakkaan pikkuveljen häitä merenrannalla. Varaudun siis nenäliinojen kanssa kirkkoon, itkeä pillitin jo kirkkoharjoituksissa häämarssin soidessa. Tänään siis tanssitaan, herkutellaan ja ollaan onnellisia.
Tekstit
Kaikki kommentit
