Kauniisti sisään ja ulos

Kuten moni muukin asia, myös ovet on erityisen kauniita pariisissa. Ihanasti kuluneita, vähän rähjäisiä ja kaikki vähän erilaisia. Miksi täällä meillä kaikki ovet on lähes samanlaisia, ja väritkin on tylsät? Myös porttikongit ja portit on kauniita. Olisi kiva tehdä kuvakirja ovista. Monta sivua pelkkiä ovia (ja portteja). Nämä kuvat on viimekesältä. Aivan jokaisen kauniin oven kohdalla en kyllä voinyt pysähtyä ottamaan kuvaa.

Taidetta kaduilla

Muutama päivä on ollut meilkoinen flunssa. Olen ollut jopa pois töistä. Ja kun sohvalla ei jaksa maata koko aikaa, ajattelin käydä vähän kesän Pariisi kuvia läpi. Tässä olisi katutaidetta, jätin suosiolla pois kaikki soittajat ja tanssijat, niitäkin olisi ollut vaikka kuin. Taidetta on pariisissa kaikkialla, museoidenkin ulkopuolella. Osa on kyllä sotkua, mutta paljon on myös sellaista josta pidän paljon. Space Invaderseja löytyy aina vain lisää, ja naamoja (taiteilijan nimeä en nyt millään muista) on myös kiva etsiä. (Kuvat saa klikkaamalla suuremmaksi.)

Viihdettä

Syksyn tullen tekee mieli käpertyä sohvan nurkkaan ja lukea hyvää kirjaa teetä juoden. Kävinkin siis kirjastossa hakemassa muutaman kirjan itselleni, kasa musiikkia tuli myös kotiin mukana. Ja elokuviakin on tullut nautittua. Tässä muutama viimeviikkoina katsomani. Ja oletteko muuten huomannut IMDb uuden ulkoasun. Täytyy hieman totutella siihen, joka tapahtuu kyllä melko varmasti nopeaa kun sivuilla käyn päivittäin.

The Ghost Writer (2010). Ohjaus Roman Polanski ja pääosassa Ewan McGregor ja Pierce Brosnan. Hyvin kaunis trilleri. Jäänitystä tässä ei hurjasti ollut, ja oli hyvin lähellä että elokuva olisi ollut tylsä poliittinen trilleri, mutta jokin elokuvassa sai pidettyä mielenkiinnon. Ehkä se oli se kauneus, värisävyt, maisemat ja erinomaisesti näytellyt Ewan McGregor ja hänen rooli. Sivuosassa näytellyt Kim Cattrall yllätti myös positiivisesti. Myös Olivia Williams esitti hyvin katkeran vaimon roolia. Erityishuomio aivan upeasta talosta merenrannalla. Sellainen työhuonen kelpaisi minullekkin. Tämä kannattaa katsoa.

Remember Me (2010). Ohjaus Allen Coulter ja pääosassa Robert Pattinson ja Emilie de Ravin. Mukavan lämmintunnelmainen pieni elokuva. Jotain samaa oloa kuin elokuvassa Uncertainty. Tykkäsin erityisesti Emilie de Ravinista, vaikka kaikkihan tietää kyllä miksi tämän katsoin (Robert Pattison). Ehdottomasti katsomisen arvoinen.

Rollr Girl (2009). Ohjaus Drew Barrymore ja pääosassa Ellen Page. Odotin tämän olevan hauskempi ja menevämpi, mutta olikin melko rauhallinen nuoren tytön karvutarina draama, perinteisesti äidin hyväksyntää hakeva. Tunnelmaltaan kyllä kiva. Parasta oli sivuosaa esittävä Juliette Lewis.

Exän jäljillä (2010). Ohjaus Andy Tennant ja pääosassa Gerard Butler ja Jennifer Aniston. Ei niin hauska eikä niin romanttinen kuin romkomit yleensä. Eikä henkilökemiatkaan ollut oikein kohdillaan pääparin osalla, jokin tökki vähän. Jennifer Aniston josta yleensä pidän, oli jotenkin liian muovisen ja varovaisen oloinen koko ajan. Gerard Butler oli sellainen kuin yleensä, mutta ennemmin katsoisin häntä toimintaelokuvissa. Aivan ok elokuva joka ei ärsyttänyt, mutta ei nyt aivan hurjasti kyllä viihdyttänytkään.

The Lost (2006). Ohjaus Chris Sivertson ja pääosassa Marc Senter. Melko omituinen pieni elokuva. Pääosa oli hyvin häiriintynyt nuori, mutta sekopäisyys sopi hänelle. Välillä elokuvassa oli hienoja leikkauksia. Ja tunnelma oli koko ajan ei jännittynyt eikä pelottava, mutta mukava (jos siis tällaisesta kauhu/trilleristä niin voi sanoa). Mukavaa vaihtelua massiivisten elokuvien jälkeen.

Suloinen pikku pääkallo

Sain eilein vihdoin ja viimein kauan haaveilemani kuvan olkavarteen. Reilu kolme tuntia sitä tehtiin. Mukavan ja taitavan tatuoijan käsissä aika meni nopeaa ja suuremmitta kivuitta.

Pipo ja syyskuu

Uusi pipo, joka ostettiin oikeastaan pojalle, mutta päätyikin omaan päähän.
Ja ei, en ole tunkenut iPhonen kuuloketta nenäääni vaikka siltä näyttää.

Useassa blogissa on menossa syyskuussa haaste, jossa koitetaan selvitä koko kuukausi vain kuudella vaatteella. Alusvaatteet, urheiluvaatteet, työvaatteet (jos siis sellaiset on erikseen) ja tietenkin ulkovaatteet on tuosta kuudesta pois. Kaksi täysin samaa vaatetta lasketaan yhdeksi ja asusteita, kuten huiveja saa käyttää. Koitan nyt ainakin tätä. Ei kai tässä mitää erityistä järkeä ole, kuin ehkä tajuta se että kaappi ei tarvi pursuta vaatteta selvitäkseen elämästä. Eli kulutuksen vähentäminen. Mutta en kyllä mielestäni aivan kamalasti kuluta muutenkaan.

Sain yöllä sateen ropistessa kattoon jonkun erittäin hyvän vaatetuunaus idean, mutta en muista sitä nyt kuollaksenikaan. Aina pitäis kirjoittaa heti muistiin, varsinkin yölliset mietinnät.

Viettoa

Viikonloppu meni mukavasti. Perjantaian meni aivan kuten oltiin ajateltukkin. Sushi maistui hyvältä, ja kyllähän se kannatti käydä jo aivan senkin takia syömässä kun kerran täältäkin sitä sai. Vanhat elokuvat oli myös ihania. Ensimmäinen oli Harold Lloydin Rakennustyömaa ja toisena Stan Laurelin ja Oliver Hardyn Brats vuodelta 1930. Loistavaa huumoria molemmissa, ja välillä saikin nauraa melkein vedet silmissä. Lopuksi näytettiin vielä vanha kokkolan esittely filmi. Kylmä meinasi vähän tulla, kun esitykset oli ulkona. Mutta lämmikkeenä oli herkullisia vohveleita ja lattea. Kyllä kannatti mennä.

Lauantaina käytiin pojan kanssa kaupungilla etsimässä pipoja. Ja löydettiinkin hieno Star Wars pipo Lindexiltä. Pakko alkaa varustautumaan paremmin tähän syksyyn. Serkun pikku vinkistä kävin myös ostoksilla Mick'sissä. Siellä kun oli Jack & Joenesin hyllyssä niin hieno Iron Man paita. Pakkohan se oli ostaa. Loppupäivä vietettiin mökillä äidin tykönä. Ja ilta meni kotona elokuvaa katsoessa. Pienen jännitysmomentin aiheutti jonkun idiootin lukitessa serkkuni tuuletusparvekkeelle yöllä (hän ei siis normaalisti vietä yötä tuuletusparvekkeella, vaan oli katosmassa ilotulitusta siellä). Kävin hänet sieltä sitten päästämässä vapaaksi.

T-paita- Jack & Jones
Paita- Link
Housut- Benetton (kirpparilta)

Venetsialaiset

Farkut- Levi's

Neule- H&M
T-paita- Zara (pariisista)
Vyö- Kirpparilta
Korvakorut- itse tein

Kävin maanantaina leikkauttamassa taas hiukset. Viimeksi kävin ennen Pariisin reissua, joten jo oli aikakin. Koitan olla nyt värjäämättä hiuksia jonkun aikaa, että näkisi minkä väriset ne oikeasti on. Mutta sitten kyllä palaan siihen tummaan. Pisän itseäni tummana, ja tämä näinkin vaalea väri on outo. Vaikea pukeutuakkin, kun tuntuu että on niin värikäs vaaleiden hiusten kanssa.

Muutama viikko sitten keräsin Vattajalta (serkun pienellä avustuksella) meren tuomia henkipuita (taitaa olla meidän oma nimitys meren hiomille puille). Kasasin ne yhteen ja sidoin rautalangalla kiinni lampunjohto sisässä. Tuli aika kiva pöytälamppu. Joku pienen pieni varjostin tuohon pitää vielä kehitellä, muuten valo on liian raakaa. Ehkä jonkinlainen riisipaperi viritys. No mutta näyttää se noinkin kivalta, joten menee ainakin toistaiseksi koristeena.

Täällä meillä onkin nyt sitten Venetsialaisviikonloppu. Kaupungilla on kaikenlaista tapahtumaa ja ilotulitteita ammutaan ympäriinsä. Illalla Vohvelikahvilassa näytetään vanhoja elokuvia ulkona, niitä olisi tarkoitus mennä serkun kanssa katsomaan. Ja yksi kahvila tarjoilee sushia, jota ei muulloin täältä saa. Sitäkin voisi mennä syömään. Huomenna mennään äidin luo mökille. Tarjolla on kuulemma lohikeittoa. Taitaa tulle melkoinen herkuttelu viikonloppu.

Hauskaa Venetsialaisviikonloppua kaikille!

Elokuvia

Tässä taas vähän elokuvista juttua. Useampi elokuva on tullut taas katsottua, tässä niistä muutama. Kyllä elokuvat vain on ihania.

I Love You Phillip Morris (2009). Ohjaus Glenn Ficarra pääosissa Jim Carrey ja Ewan McGregor. Draamaa ja vähän myös komediaa. Ewan McGregor näyttelee hyvin uskottavasti Jim Carreyn rooliin rakastunutta miestä. Melko outo sekoitus draamaa ja komediaa. Enempi elokuva oli silti vakava rakkausdraama.

New York, I Love You (2009). 11 eri ohjaajaa ja näyttelijöinä mm. Bradley Cooper, Rachel Bilson, Hayden Christensen, Natalie Portman, Orlando Bloom, Ethan Hawke ja Anton Yelchin. Monta hyvin erilaista episodia. Tunnelmat vaihteli laidasta laitaan, ja tyylikin oli eri kaikissa. Kauniita tarinoita ja hyviä näyttelijöitä. Rauhallinen ja raikas tunnelma läpi elokuvan. Odotan innolla lisää tämä sarjan elokuvia.

Le premier jour du reste de ta vie - Loppuelämäsi ensimmäinen päivä (2008). Ohjaus Rémi Bezançon ja pääosissa Jacques Gamblin, Zabou Breitman, Déborah François, Marc-André Grondin ja Pio Marmaï. Yhden perheen kasvutarina muutaman vuosikymmenen ajalta. Hyväntuulinen draama, jossa kaikki roolit on jollain lailla sympaattisia. Melko ranskalainen elokuva, mutta varmasti kelpaa niillekkin jotka ei niistä yleensä tykkää. Loistavat näyttelijät. Kannattaa katsoa kun haluaa rauhallista ja mukavaa viihdettä.

Aamiainen Plutolla (2005). Ohjaus Neil Jordan ja pääosassa Cillian Murphy. Kaunis satutarina vähän erilaisesta pojasta joka kasvaa 60- ja 70-luvun Irlannissa ja myöhemmin Lontoossa. Cillian Murphy on aivan huikean hyvä roolissaan herkkänä poikana, jolla on erittäin optimistinen asenne elämään. Myös musiikki ja vaatetus on mieleeni. Tämä kannattaa kyllä katsoa jos on jäänyt välistä.

Syksy ja lämmikettä

Villatakki- Ellos

Farkut- Levi's
Kengät- Converse
Huivi- Marokosta

Kun tulee syksy, kaipaa myös juomaksi jotain lämmikettä. Kesällä tulee kyllä juotua teetä, yleensä vihreää. Ja myös kahvia jonkin verran. Nyt sykymmällä alkaa teelaatu vaihtua mustaan ja kahviakin juon enempi, joka saattaa johtua kyllä aamuväsymyksestä.

Pariisin reissulta ostin kätevän Starbucksin mukin, jossa juoma pysyy kotoa töihin/retkellä lämpimänä. Harkitsin kauan tuota ostoa, mutta onneksi sitten ostin, sillä muki on ollut melkein päivittäin käytössä matkan jälkeen.

Ja se kahvi mitä juon ei ole tavallista suodatin kahvia. Inhoan sitä. Teen aivan omat sekoitukset. Yksi tai kaksi lusikallista murukahvia (oikealta nimeltä taitaa olla pikakahvi) mukin koosta riippuen, yksi lusikallinen espressopikakahvia, vähän ruokosokeria ja päälle kaadetaan kiehuva vesi ja kuuma maito. Veden ja maidon suhde on tärkeä. Maitoa pitää olla paljon, noin 3/4 ja vettä vain liraus 1/4. Tuo maistuu oikealta kahvilta minulle.

Pieni haikeus

Viime lauantai vietettiin kokonaan Vattajalla. Hellettä riitti iltaan asti. Nyt ei aivan uskoisi, että vain viisi päivää sitten pystyi olla bikinit ja kesämekko päällä vielä kuuden jälkeen illalla. Taisi olla se vihoviimeinen kesäpäivä Vattajalla tänävuonna. Syksyiltoja voidaan mennä sinne vielä viettämään, grillaamaan ja ihailemaan auringonlaskua.

Lauantaian jäätiin serkun kanssa vielä kaksistaan rannalle kävelylle, miehen ja lasten lähdettyä aikaisemmin kotiin. Ranta oli autio muutamaa uimaria lukuun ottamatta. Vesi oli niin lämmintä, että olisi voinut käydä uimassa vielä myöhäänkin. Nyt vähän kyllä harmittaa etten mennyt. Illalla alkoi mereltä tuulla, ja tuli syksyisen kylmä. Pieniä vaahtopäitäkin näkyi vedessä. Väritkin oli selvästi syksyisiä.

Pieni haikeus.

Syksy ja muki

Tuntuu hurjan syksyltä. Lauantaina saatiin nauttia vielä ihanasta helteestä (joka kelpaisi minulle pidempäänkin). Aamulla lapsia hoitoon ja eskariin viedessä piti laittaa oikein takki päälle ja huivi kaulaan. Muuten olis paleltunut. Ja Converset laitoin pitkästä aikaa myös jalkaan. Koko kesän olen kävellyt pienillä Vagabondin ballerinoilla ja pariisista viimekesänä ostetuilla sandaaleilla.

Olen kauan katsonut kuola valuen Marimekon Hyvässä seurassa Siirtolapuutarha astioita. Tänään ennen töihin menoa päätin lahjoa itseni syksyn kunniaksi yhdellä kupilla. Kuppi on kätevän kokoinen sekä jälkiruoka ja välipalakulhoksi että teekupiksi. Samaa sarjaa voisi ostaa lisääkin. Edes muutaman astian. (Hassu juttu. Marimekkoa ajattelee ainan niin suomalaiseksi, mutta kummasti lukee kupin pohjassa olevassa lapussa "made in Thailand".

Neule- H&M (pikain puolelta)
Mekko- Zara (pariisista viimekesänä)
Legginsit- Edc
Hiukset- Vaaleanruskeat! Joku hairahdus.