Tämä ylin kuva on ollut ajatuksissani jo lähes koko talven. Äiti ja minä rakkaimman lapsuudenkodin pihalla. Siinä on jotenki karu tunnelma. Kuvasin albumista muutaman muunkin kuvan.
Ohtakarissa tai Vattajalla merenjäällä.
Rivitalolla asuttiin kun oli noin 2-4 vuotias. Lunta näyttää riittävän, toisin kun tänätalvena.
Komiat on varusteet, punanen takki ja kengät.
Kaikki kuvat on isäni ottamia.
Tekstit
4 kommenttia:
Ihania kuvia, ja aikamoiset kinokset tuossa yhdessä kuvassa. Upea talo ensimmäisessä, on siinä varmasti ollut kokemus asua!
Me oltiin ihan varmoja naapurin tytön kans, että talon vintillä kummittelee. Kuului kaikelaisia ääniä sieltä. Se oli ihan paras talo.
Ihania !
Kuvia ei valttamatta ole paljoa entisilta ajoilta, tai ihan vain lapsuudesta 70 - 90 luvuilta, jolloin silti kameraakin akytettiin enemman, silti niihin liittyy paljon varmasti erilaisia muistoja. Nykyaan kuvapaljouden taakse pelkaan aina menettavan muistot. Niin paljon kuvia, ettei muista missa, milloin ja kuka ottanut.
Tarkeita nama pienet muistot -hauska jakaa tallainen muistelo :)
Meillä tosipaljon kuvia lapsuudesta. Johtuu varmaan pitkälti siitä, että isäni on valokuvaaja. Meillä oli aikoinaan valokuvausliikekkin. Nykyään hän opettaa kuvaamista. Nykyään vain harmittaa se, että ei tule teetettyä albumiin niitä kuvia. Sieltä niitä on paljon kivempi katsella. Kuvissa on kaikki muistot.
Lähetä kommentti