Vanhat amerikkalaiset joululaulut soi

Yläkuva vaihtui pariisin kadusta kotoisaan talviseen maisemaan. Kuva on viimetalvelta aivan meidän kodin läheltä. Kun on kunnon pakkaset, lumi maassa ja vielä puut kuurassa ja lumen peitossa, silloin tykkään talvesta.

Alkuviikko on mennyt nopeaa ja hyvin töissä. Eilen menin suoraan töistä vielä mummulle ja pappalle tekemään joulutortut ja paketoimaan muutaman paketin. Siellä oli jo aivan joulun tunnelmaa. Pappa oli kantanut riihestä umpimatot tupaan lämpenemään. Mummu oli leiponut lapsille nisuäijät. Se on jokavuotinen perinne. Jo minä ja serkut ollaan saatu omamme pieninä.

Joulu alkaa olla kohta parhaimmillaan. Kuusi pitäis käydä hakemassa, mielellään jo huomenna mutta voi olla että menee lauantaihin ennen kuin keretään. Taitaa olla torikuusi tänävuonna. Sieltä saa niitä nättejä, pieniä ja tuuheita. Joulukoritseet (ne vähät mitä laitan kuusen lisäksi) ajattelin laittaa samalla kun tuodaan kuusi sisälle, eli viimeistään lauantaian.

Viikkonloppuna katsottiin serkun kanssa yksi elokuva ja yksikseni katsoin sunnuntaina pari elokuvaa, toisen (aina yhtä hyvä Tropic Thunder) olin kyllä jo nähnyt aiemmin.

The Hangover (2009). Ohjaus Todd Phillips ja pääosissa Bradley Cooper, Ed Helms ja Zach Galifianakis. Täysin päätön komedia. Hyvin tehty ja just oikeilla näyttelijöillä. Liian tunnetuilla esittäjillä tämä ei välttämättä olis toiminut. Elokuvassa oli kivasti jätetty monia asioita täysin auki, eikä niitä alettu turhaan selittelemään. Esimerkiksi miksi hotellihuoneessa oli kana ja mikä idea oli sitoa pianojakkara katosta roikkumaan lakanoilla. Ja pakko myöntää että tämä sain poskilihakset koville kaikesta nauramisesta ja kokoaikaisesta hymyilemisestä. Suosittelen lämpimästi.

Rakkauden resepti (2007). Ohjaus Scott Hicks ja pääosissa Catherine Zeta-Jones, Aaron Eckhart ja Abigail Breslin. Jopa minä joka pidän romanttisista komedioista (Tarantinon ohella) pidin tätä liian siirappisena ja niin ennalta arvattavana. Enkä pidä Abigail Breslinistä, taikka yleensäkkään elokuvista missä lapsi on liian keskeinen osa juonta (pikkeuksiakin kyllä on esim. About a Boy). Ja kaiken lisäksi elokuvan aikana alkoi tekemään hirvittävästi mieli hyvää italialaista pastaa.