Kuume

Nyt on iskenyt paha matkakuume. Vähän jo serkun kanssa suunniteltiin kesäksi reissua. Jos matkaan en pääse, luulen että pikkusormi napsahtaa poikki. Pientä helpotusta tuo vanhojen reissukuvien selailu ja Google Maps on myös oivan paikka päästä hetkeksi Pariisiin katuja talsimaan.

Elokuvia

Taas on tullut elokuvia katsottua. Franklyn oli vähän liian sekava minun makuuni. Shaun of the Dead oli kaikin puolin loistava elokuva. Kreivitär oli hieno mutta hiervittävä tarina unkarilaisesta kreivittärestä. Across the Universe oli vähän erilainen mutta hieno musikaali The Beatlesin musiikilla täytettynä.

Coco Chanel (2008). Ohjaus Christian Duguay ja pääosassa Barbora Bobulova. Kaksiosainen TV elokuva kurjuudesta kuuluisuuteen nousseesta Gabrielle Chanelista. Kauniisti kuvattu ja lavastus ja puvustus myös hienoja. TV-elokuvaksi oikein hyvä, mutta taitaa jäädä niiden kahden muun vastaavan elokuvan varjoon.

Kaappaus metrossa (2009). Ohjaus Tony Scott ja pääosissa Denzel Washington ja John Travolta. Nimi kertoo jo kaiken mitä elokuvassa tapahtuu. Yleensä en Washingtonista pidä, mutta tässä hän oli kiinnostava. Muuten koko elokuva oli vain keskiverto. Aivan kivaa viihdettä kotisohvalle, mutta oli kyllä harmittanut jos olisin leffalipun verran maksanut. Jos ei oikeasti muuta katsottavaa keksi, niin sitten voi ottaa tämän.

Chicago (2002). Ohjaus Rob Marshall ja näyttelijöinä Renée Zellweger, Richard Gere, Queen Latifah, John C. Reilly ja Catherine Zeta-Jones. 20-luvun gangsterikaupunkiin Chicagoon sijoittuva musikaali. Hienoja tanssi- ja lauluesityksiä. Vanhaa kunnon musikaalia. Ainakin kaikki ajan musiikista tai musikaaleista pitävien kannattaa katsoa. Ihmettelenkin miksi näin tämän vasta nyt.

L.A. Gigolo (2009). Ohjaus David Mackenzie ja pääosissa Ashton Kutcher ja Anne Heche. Pääosa elokuvan sisällästä on sitä mitä nimi antaa odottaa. Mutta on siinä jotain muutakin. Ehkä pieni riipaus elämän karuutta. Ja lähes inhokkini Ashton Kutcher on aivan siedettävä, ehkä jopa hyvä tässä roolissaan. Yllättäen siis tykkäsin tästä elokuvasta.

Olen aina rakastanut sinua (2008). Ohjaus Philippe Claudel ja pääosassa Kristin Scott Thomas. Juliette on viettänyt viimeiset viisitoista vuotta vankilassa. Elämä muurien ulkopuolella ei ole aivan helppoa sen jälkeen. Riipaiseva tarina hienosti kerrottuna ja kuvattuna. Kristin Scott Thomas on erittäin hyvä Juliettena. Jälleen kerran hyvä ranskalainen elokuva. Kannattaa katsoa.

Julie & Julia (2009). Ohjaus Nora Ephron ja pääosissa Meryl Streep ja Amy Adams. Legendaarisen kokin Julia Childin ja bloggaaja Julie Powellin elämiä yhditää ruoka. Tästä on saata tehtyä lämminhenkinen elokuva, jossa on muutakin elämää paljon mukana. Mukavasti vanhaa aikaa ja nykyaikaa. Meryl Streep tekee aivan mahtavan roolin, eikä Amy Adams ole paljoa huonompi. Kannattaa katso vaikka ei olisi niin innostunut ruuanlaitosta.

Bronson (2008). Ohjaus Nicolas Winding Refn ja pääosassa Tom Hardy. Erikoinen ja erilainen tositarinaan pohjautuva elokuva. Tom Hardy on aivan loistava roolissaan kuuluisuutta janoavana ja erittäin väkivaltaisena vankina. Hienosti ydistetty draamaa ja komediaa. Kannattaa katsoa.

Kimaltelee

Onhan se hirvittävän kaunista, kun aurinko paistaa ja lumihanki kimaltelee. Mutta kun on melkein kaksikymmentä astetta pakkasta, ja vielä merituuli päälle. Eihän ulkona ole voinut olla koko talvena. Voi sitä riemua, kun tarkenee taas käytää mekkoja ja laittaa Converset jalkaan. Siihen asti pysytellään sisällä.

Mikä olo

Lapset on sairastellut yhteensä yli viikon. Vihdoin pääsivät tänään päiväkotiin pitkän tauon jälkeen. Mies valitteli yhtenä iltana, että on flunssainen oli. Mutta ei sille mitään sitten tietenkään tullut. Koko yli seitsemän vuoden yhdessäolon aikana hän on ollut noin kolme kertaa sairaana. Melko terve tyyppi.

Itselleni tauti silti iski. Ei kuitenkaan niin pahast ettenkö voisi töissä olla. Lihaksia särkee, pientä lämpöä, räkätehdas pään sisällä ja sitä rataa. Melko nuutunut olo. Nyt mennään siis ibuprofeiinin, nenäsumutteen, Finrexinin, Carmolis yrttitippojen ja tumman suklaan voimalla. Eiköhän tämä tästä.

Suklaakakku

Tässä olis tuohon pojan synttäreille tekemään kakkuun ohje. Jos joku haluaa vaikka kokeilla. Teen yleensä aina isompiin juhliin kakun isolle tarjottimelle. Mahtuu justiinsa jääkaappiin, kun tyhjentää yhden hyllyn, ja riittää varmasti kaikille, ja on myös gluteeniton. Nämä ei ole omia reseptejäni, vaan aivan perusohjeita joita löytyy jokaisesta kokkokirjasta.

KAKKUPOHJA (perus kääretorttu)

4 munaa
1½ dl sokeria
1½ dl perunajauhoja
2 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Teen tämän kolme kertaa. Pastan aian yhden satsin kerrallaan korkeareunaisella uunipannulla.

Täytteeksi laitoin Lime curd tahnaa (kaapissa oli vajaa purkki jäljellä, ja se kyllä riitti aivan hyvin makua antamaan). Sen päälle vielä pakastimesta kohmeiset vadelmat. Ja vielä kolmanneksi suklaakermavaahtoa. Täytteet tulee siis vain kahteen väliin, ei päällimmäiseksi. Suklaakermavaahtoa voi laittaa myös kakun sivuille koristeeksi.

(Huomaa miehen rakkaudella poimitut vadelmat.)

SUKLAAKERMAVAAHTO

2 dl vispikermaa (itse käytän aina Flora Vispiä)
1 prk vaniljatuorejuustoa (myös appelsiinituorejuustoa voi kokeilla)
130 g tummaa suklaata

Tein tämänkin kominkertaisena. Kerma vaahdotetaan. Lisätään tuorejuusto sekaan ja sekoitetaan hyvin. Viimeiseksi sekaan laitetaan sulatettu suklaa (mikrossa pienellä teholla se onnistuu helpoiten).

Kuorutukseksi tein perus suklaasulaa kermalla.

SUKLAASULA

1 prk vispikermaa (Flora Vispi)
200 g tummaa suklaata

Sulata suklaa mikrossa. Lämmitä kerma, älä kiehauta. Ota kattila pois liedeltä ja sekoita suklaa sekaan. Jos suklaa ei meinaa sekoittua hyvin, voi sitä pitää hetken lieden jälkilämmössä. Kaada kakun päälle.

Raunat voi vielä pursottaa kemavaahdolla (johon voi laittaa muutaman ruokalusikallisen kaakaojauhetta sekaan). Ja sitten kakun koristelu.

Kakkua ja tapettia

Lauantaina vietettiin pojan 6-vuotis synttäreitä (pika on syntynyt ystävänpäviänä). Poijan toiveena oli suklainen täytekakku, ja kyllähän se minulle sopi. Suklaamousse-vadelma (kokonaisia itse poimittuja) -lime cord täyte, päällä suklaata. Kyllä oli hyvää, syötiin viimeiset palat vielä eilen. Lisäksi tein katkarapu-pastasalaattia. Sekin maistui oikein hyvältä. Juhlat meni muutenkin aivan hyvin. Harmi että muutama vieras ei päässyyt tulemaan, kun olivat sairastuneet.

Eteisaulan seinäkin on saanut uuden pinnan. Tapettina iki-ihana Birger Kaipiaisen Kiurujen yö koboltinsinisenä. Lattialista vielä kyllä puuttuu, mutta ei se mitään. Ja voi kun tykkään tuosta seinästä niin. (Huomasin että koti alkaa olla melko lintupainotteinen. Eteisessä on pöllö, aulassa kiuruja ja keittiössä lokki.)

Mekko- Only
Liivi- EDC (pariisista)
Sukat- KappAhl

Keittiö kaunistui

Nyt alkaa keittiö olemaan sellainen paikka, että siellä viihtyy. Keittiökaapit maalasin silloin jo aikaisemmin tummansiniseksi. Nyt oli sitten seinien vuoro. Laitoin sivuseiniin ja kaapinpäälle lasikuitutapettia joka sitten maalattiin sävyllä Pisara. (Tikkurilan uudet värilastut on ihania, kävin hakemassa kaikkia yhden Prismasta. Nyt on helppo valita maaleja kotona.) Päätyseinään laitettiin Pihlgren ja Ritola Oyn liimapainomenetelmällä valmistettu, Ritva Kronlundin suunnittelema Kirsikkapuu tapetti. Se on niin hieno että aivan hymyilyttää kun sitä katsoo.

Uusi lamppukin sai kunniapaikan katossa. Lokki valaisin on taattua suomalaista laatua. Sen suunnitteli Yki Nummi jo 50-luvulla. Tuota olen kauan haaveillut, ja nyt se sitten vihdoin saatiin hankittua. Nyt siis kelpaa lueskella kirjaa ja juoda teetä keittiössä.

Lähes kadonnut taivaanranta

Kävin viikonloppuna katsomassa merta. Rallitietä vajaa 10 kilometriä, ja pääsee lähes maailman laidalle. Meri oli jo umpijäässä. Jää ja taivas oli lähes saman värisiä, ja horisonttia oli vaikea nähdä. En voisi elää ilman merta.

Sisustusvimma

Nyt tuli joku sisustusvimma. Niin kauan on ideoita kertynyt, että pakko vähän päästä toteuttamaan. Tilasin muutman rullan tapettia, joita olen siis haaveillut jo pari vuotta. Samalla tilasin uuden lampun keittiöön. Sitäkin olen jo kauan jahkaillut. Mutta niistä sitten kuvia kun saan ne käsiini.

Eilisen puoli päivää laitoin maalattavaa lasikuitutapettia keittiön seinille. Se oli sellaista lähes pellavan näköistä, eikä sitä tylsää tavallista (josta olen saanut tarpeekseni äidin kotona). Yhdelle seinälle tulee sitten se tapetti. Sain myös uuden yöpöydän paikalleen. Äidiltä saatu vanha tuoli kävi siihen tarkoitukseen hyvin. Sama tuoli oli oli aiemmin tv-tasona olohuoneessa. Nyt vain maalasin sen kertaalleen vaalealla maalilla. Tuli ihanan avaran näköistä makuuhuoneeseen, kun sai pienen siron yöpöydän.

Elokuvia

Taas elokuvapläjäys. Echelon salaliitto oli melko tökerö ja keskinkertainen toimintaelokuva, jota ei kannata katsoa. Teoria miehistä on aina mukavaa katsottavaa, eikä Hugh Jackman yhtään vähennä sen viihdyttävyyttä. Yö museossa 2 oli aivan kelpo viihdettä, ei silti yltänyt ykkösosan tasolle. Kätketty oli meko outo ranskalaien elokuva. Hyvien näyttelijöiden takia kannatti katsoa, mutta elokuvan lopetus oli kyllä hiukka hämärä. Putoavia enkeleitä oli tylsä suomalainen elokuva. Harva suomalainen elokuva on oikeasti mieleeni, ja harvoin jaksan niitä edes katsoa. Mahtava Buck Howard ei ollut kovin kummoinen. En tykkää John Malkovich ja Colin Hanks muistuttaa liikaa isäänsä (Tom Hanksia josta siis kyllä pidän), eikä elokuvan juonikaan ollut kyyllä häävi. The International oli vain tylsä poliittinen trilleri, jota katsoessa melkein nukahdin.

The Ugly Truth (2009). Ohjaus Robert Luketic ja pääosissa Katherine Heigl ja Gerard Butler. Romcomin tapaan lopputulos oli jälleen täysin arvattavissa, mutta se ei kyllä haitannut yhtään. Elokuva kulki mukavasti eteenpäin, ja hauskoja kohtauksia oli tasaisin väliajoin. Hauskin elokuva genressään pitkiin aikoihin. Ennen en oli oikein tykännyt Katherine Heigelistä, mutta nyt kyllä pidän. Ja Gerard Butler oli, no, Gerar Butler, aina yhtä mukava. Kanattaa katsoa.

Cassandra's Dream (2007). Ohjaus Woody Allen ja pääosissa Ewan McGregor ja Colin Farrell. Trilleri kahden veljeksen ahdingosta. Woody Allenmaiseen tapaan asiat alkaa mennä kokoajan entistä enempi solmuun, eikä lopussa käy välttämttä hyvin. Ennen inhosin Allenin elokuvia, siis niitä missä hän itse näyttelee pääosaa. Mutta nämä uudemmat on kyllä aivan katsottavia, osa jopa loistavia. Tämä ei kuitenkaan ollut niin hyvä kuin Vicky Cristina Barcelona ja Match Point. Mutta kannattaa katsoa edes McGregorin ja Farrelin vuoksi, jotka oli erinomaisia rooleissaan.

Vaaleanpunainen Pantteri 2 (2009). Ohjaus Harald Zwart ja pääosissa Steve Martin ja Jean Reno. Hauska kokoperheen komedia, jonka huumoro upposi ainakin minuun. Kuvissa vilahtaa myös pariisia ja roomaa, joka on aina positiivinen juttu. Ehkä nyt pitää katsoa tämän ensimmäinen osa. Vaaleanpunainen pantteri sopii kaikille. Kannattaa katsoa.

Hämärän vartijat (2006). Ohjaus Richard Linklater ja näyttelijöinä Robert Downey Jr., Keanu Reeves, Rory Cochrane, Winona Ryder ja Woody Harrelson. Philip K. Dickin kirjaan perustuva scifianimaatio. Huumehöyryjä, epäilyksiä ja täyttä seköpäisyyttä. Elokuva on hienon näköinen animaation ja oikean kuvan yhdistelmä (en tiedä tämän oikeaa nimitystä). Hahmot on loistavia, varsinkin Robert Downey Jr. Vähän erilaien elokuva, joka kyllä kannattaa katsoa.

Punaiset linssit vei kielen

Tänään kerkesin käydä taas kirpparillakin. Haussa on pojalle keväthaalari (jolla ei nyt näillä keleillä kyllä ole vielä kova kiire löytyä), mutta ei taida kukaan vielä raahata kevätvaatteita myyntiin. Löysin itselleni kyllä hyvät Icepeakin softshell housut hintaan 3€. Myös erittäin hyväkuntoiset Adidaksen Campus tennarit (5€) löysi tiensä ostoskassiini. Lapsille löytyi Muuttuva labyrintti lautapeli (4€), kahdeksastoista lautapeli kokoelmiimme. Tartee vielä hieman odottaa kyllä että lapset vähän kasvaa, että päästään kaikkia pelaamaan.

Tein myös ehkä maailman herkullisinta linssikeittoa/muhennosta. Alkuperäinen resepti löytyi Yhteishyvän Ruokamaailma lehdestä, mutta pitihän sitä silti vähän muuttaa. Tässä tämä ohje olis. Tehkää ja syökää. Jopa mies sanoi että ihan hyvää.

LINSSIKEITTO
2 dl punaisia linssejä
2 sipulia
1 valkosipulinkynsi
2 rkl vihreää currytahnaa
2 dl kookosmaitoa
1 dl tomaattisosetta
1 rkl öljyä
5 dl vettä
paprikajauhetta
curry maustetta
suolaa

Monta päivää vain meni

Maalailtu vanhaa tuolia

Täytetty pojan esikouluhakemusta

Tehty työpaikan näyteikkunaan täytettä

Ihmetelty lumen tuloa

Herkuteltu serkun kanssa

Koitettu kuntoilla

Katsottu elokuvia

Tehty herkullista katkarapu-pastasalaattia

Järjestelty mappeja

Suunniteltu 6-vuotis synttäreitä

Vain oltu

Rasvattu rutikuivia käsiä

1982

Kun niin moni muukin, päätin minäkin tehdä listaa saman ikäisistä näyttelijöistä. Kovin paljon ei kyllä huippuja löytynyt. Ehkä minunkin vuosi oli joku väliinputoaja.

Kirsten Dunst (s. 30. Huhtikuuta New Jersey, USA). Näistä näkemistäni hänen töistään pidän: Veren vangit, Virgin suicides, Spider-Man, Mona Lisa smile, Wimbledon, Elizabethtown, Tahraton mieli, Marie Antoinette ja How to Lose Friends & Alienate People. Aika pitkä lista mukavia elokuvia. Myös hänen oma tyylinsä on pukeutumistyylinsä on yleensä makuuni. Silti hänessä on joku pikku juttu joka aina ärsyttää.

Anne Hathaway (s. 12. Marraskuuta New York, USA). Hyvä näyttelijä on hänkin. Ja koko ajan parantaa roolejaan. Tässä hänen töitään: Prinsessapäiväkirjat, Brokeback Mountain, Paholainen pukeutuu Pradaan, Jane Austenin jalanjäljillä, Passengers, Morsianten sota ja When Rachel Getting Married. Tänävuonna odotan kovasti näkeväni hänet Valkoisena Kuningattarena elokuvassa Alice in Wonderland. Näyttelijänä hän uskaltaa olla mukana kevyemmissäkin rooleissa, mutta myös vakavasti otettavia elokuvia on jo useita. Hänestä on helppo pitää.

Seth Rogen (s. 25. Huhtikuuta Vancouver, Kanada). Hänestä en kyllä aluksi pitänyt oikeastaan yhtään. Joku hänessä silti on. Elokuvia (joista en kyllä kaikista tykkää, vaikka Seth on rooleissaan hyvä): Paksuna, Superbad, Pineapple Express, Zack ja Miri puuhaa pornoo ja Funny People.

Cam Cigandet (s. 16. elokuuta Washington, USA). Itselleni Cam tuli tutuksi sarjasta O.C., jossa hän esitti pahispoika Kevin Volchokia. Mutta kaikille hän taisi tulle tutuksi viimeistään Twilightista verenhimoisena vampyyrinä. Myös Never Back Down ja The Unborn on hänen töitään, mutta ne on kyllä itselläni vielä näkemättä. Häneltä on myös tulossa monta elokuvaa tulevaisuudessa, ainakin IMDb:n mukaan.

Myös Jessica Biel, Elisha Cuthbert, Anna Paquin, Lacey Chabert ja Jay Baruchel on syntynyt samana vuonna. Vuoden tuottoisin elokuva oli E.T. Hugh Grand teki ensimmäisen elokuvansa nimeltään Privileged. Myös Angelina Jolie teki elokuvadebyyttinsä elokuvassa Lookin' to Get Out. Telkkarissa alkoi pyöriä Ritari Ässä.

Patjaraitaa

Ostin Iskusta rumanvärisen rahin, joka oli kyllä muuten hyvä ja halpa. Kävin hakemassa kangaskaupasta siihen tuollaista vähän vanhanaikasen näköistä patjakangasta, ja tein uuden huppupäällisen. Ostin kangasta senverran reilusti, että sain vielä uudet päälliset sohvatyynyihin. Kangas on oikein kivaa, ja just tuollainen patjakangas on kiehtonut jo pitkään. Vielä pitäis saada innostus tehdä ja ideoida sohviin päälliset. En oikein tykkää tuosta väristä. Tai sitten annan niiden vain olla.

Aina kevättalvella kun päivät alkaa pidentymään, tekee mieli ostaa myös tulppaaneita maljakkoon. Valkoiset oli niin raikkaan näköisiä. Ja maljakoksi laitoin serkulta synttärilahjaksi saamani ihanan Pentikin lasimaljan. Block pääsi myös kunnolla taas esille.

elokuvia

Muutama elokuva. Näiden lisäki katsoin elokuvan Deat like me joka oli aivan hauska, My Best Friend's Girl oli vain huono, mutta Year One oli aivan kamala. Serkkuni kiteyttää asian hyvin.

Sooloilua (2007). Ohjaus Lauri Nurske ja pääosissa Saija Lentonen, Kari-Pekka Toivonen ja Kristiina Elstelä. Täytyy nyt heti alkuun tunnustaa, että en pidä yleensä suomalaisista elokuvista. Joku niissä tökkii ja pahasti. Tämä oli ehkä romanttinen komedia, siis suomalaisittain. Juoni oli aivan perustoimiva. Kuvauskin oli aivan hyvä. Näyttelijöistä kyllä puuttui jokin pikkujuttu, paitsi Elstelästä joka oli aivan loistava. Puvustus ja lavastuskin oli aivan onnistuneet. Mutta yleinen vika suomalaisissa elokuvissa on ääni. Musiikki ja muu äänimaailma kyllä kuuluu hyvin, mutta ihmisten puheääni jää lähes kuulumattomiin. Äänet täytyy pitää todellä suurellä että puheesta saa selvää. Pakko myöntää, että tämä oli kyllä kaikin puolin aivan katsottava ja jopa hauska elokuva.

Once (2006). Ohjaus John Carney ja pääosissa Glen Hansard ja Markéta Irglová. Lämminhenkinen irkku musiikkidraama. Kauniita kappaleita hienosti soitettuna. Erittäin hyvin onnistunut pienellä rahalla tehty elokuva. Näyttelijät on uskottavia ja juonikuvitkin on kohdallaan. Kannattaa katsoa.

Funny people (2009). Ohjaus Judd Apatow ja pääosissa Adam Sandler ja Seth Rogen. Periatteessa aivan hauska elokuva. Mutta jokin tässä tökkii. Tuntuu kuin olisi pitänyt väkisin tehdä hauska elokuva. Ja tällä sisällöllä aivan liian pitkä kesto (146 min). Sitäpaitsi en tykkää Adam Sandlerista oikeastaan yhtään. Keskiverto jenkkikomediaa. Harvoin tykkään tämän genren elokuvista.

Hot Fuzz (2007). Ohjaus Edgar Wright ja pääosassa Simon Pegg. Brittikomediaa parhaimmillaan. Loistavat näyttelijät ja hienosti kuvattu. Juoni ei mikään hirmu mutkikas ole, mutta tapahtumat menee melko erikoisiksi yllättäen. Ehdottomasti katsontalistalle, jos on vielä näkemättä.

Aqua

Keväinen olo. Iski yllättäen. Oli pakko ostaa KoKo kuppi, väriltään aqua. Meillä on vain niitä isompia mukeja, mutta tuota tarvin juuri nyt. Se on tarkkaa minkä mallisesta ja värisestä mukista teensä juo. Mielialojen mukaanhan muki valitaan. Ja väärästä mukista tee voi maistua pahalta. Ja tekee mieli vihreää teetä, selvä kevään merkki.

Kirpparillakin kerkesin käydä. Aiva vähän olen siellä käynyt, ja vielä vähempi mitään löytänyt. Viimeksi löysin kuitenkin tytölle housut, tunikan ja mokkasaappaat. Hintaa yhteensä 4€. Ei paha. Tänään ajattelin mennä käymään uudella suurkirpparilla. Saa nähdä onko se minkälainen.