Taidetta kaduilla

Muutama päivä on ollut meilkoinen flunssa. Olen ollut jopa pois töistä. Ja kun sohvalla ei jaksa maata koko aikaa, ajattelin käydä vähän kesän Pariisi kuvia läpi. Tässä olisi katutaidetta, jätin suosiolla pois kaikki soittajat ja tanssijat, niitäkin olisi ollut vaikka kuin. Taidetta on pariisissa kaikkialla, museoidenkin ulkopuolella. Osa on kyllä sotkua, mutta paljon on myös sellaista josta pidän paljon. Space Invaderseja löytyy aina vain lisää, ja naamoja (taiteilijan nimeä en nyt millään muista) on myös kiva etsiä. (Kuvat saa klikkaamalla suuremmaksi.)

Viihdettä

Syksyn tullen tekee mieli käpertyä sohvan nurkkaan ja lukea hyvää kirjaa teetä juoden. Kävinkin siis kirjastossa hakemassa muutaman kirjan itselleni, kasa musiikkia tuli myös kotiin mukana. Ja elokuviakin on tullut nautittua. Tässä muutama viimeviikkoina katsomani. Ja oletteko muuten huomannut IMDb uuden ulkoasun. Täytyy hieman totutella siihen, joka tapahtuu kyllä melko varmasti nopeaa kun sivuilla käyn päivittäin.

The Ghost Writer (2010). Ohjaus Roman Polanski ja pääosassa Ewan McGregor ja Pierce Brosnan. Hyvin kaunis trilleri. Jäänitystä tässä ei hurjasti ollut, ja oli hyvin lähellä että elokuva olisi ollut tylsä poliittinen trilleri, mutta jokin elokuvassa sai pidettyä mielenkiinnon. Ehkä se oli se kauneus, värisävyt, maisemat ja erinomaisesti näytellyt Ewan McGregor ja hänen rooli. Sivuosassa näytellyt Kim Cattrall yllätti myös positiivisesti. Myös Olivia Williams esitti hyvin katkeran vaimon roolia. Erityishuomio aivan upeasta talosta merenrannalla. Sellainen työhuonen kelpaisi minullekkin. Tämä kannattaa katsoa.

Remember Me (2010). Ohjaus Allen Coulter ja pääosassa Robert Pattinson ja Emilie de Ravin. Mukavan lämmintunnelmainen pieni elokuva. Jotain samaa oloa kuin elokuvassa Uncertainty. Tykkäsin erityisesti Emilie de Ravinista, vaikka kaikkihan tietää kyllä miksi tämän katsoin (Robert Pattison). Ehdottomasti katsomisen arvoinen.

Rollr Girl (2009). Ohjaus Drew Barrymore ja pääosassa Ellen Page. Odotin tämän olevan hauskempi ja menevämpi, mutta olikin melko rauhallinen nuoren tytön karvutarina draama, perinteisesti äidin hyväksyntää hakeva. Tunnelmaltaan kyllä kiva. Parasta oli sivuosaa esittävä Juliette Lewis.

Exän jäljillä (2010). Ohjaus Andy Tennant ja pääosassa Gerard Butler ja Jennifer Aniston. Ei niin hauska eikä niin romanttinen kuin romkomit yleensä. Eikä henkilökemiatkaan ollut oikein kohdillaan pääparin osalla, jokin tökki vähän. Jennifer Aniston josta yleensä pidän, oli jotenkin liian muovisen ja varovaisen oloinen koko ajan. Gerard Butler oli sellainen kuin yleensä, mutta ennemmin katsoisin häntä toimintaelokuvissa. Aivan ok elokuva joka ei ärsyttänyt, mutta ei nyt aivan hurjasti kyllä viihdyttänytkään.

The Lost (2006). Ohjaus Chris Sivertson ja pääosassa Marc Senter. Melko omituinen pieni elokuva. Pääosa oli hyvin häiriintynyt nuori, mutta sekopäisyys sopi hänelle. Välillä elokuvassa oli hienoja leikkauksia. Ja tunnelma oli koko ajan ei jännittynyt eikä pelottava, mutta mukava (jos siis tällaisesta kauhu/trilleristä niin voi sanoa). Mukavaa vaihtelua massiivisten elokuvien jälkeen.

Suloinen pikku pääkallo

Sain eilein vihdoin ja viimein kauan haaveilemani kuvan olkavarteen. Reilu kolme tuntia sitä tehtiin. Mukavan ja taitavan tatuoijan käsissä aika meni nopeaa ja suuremmitta kivuitta.

Pipo ja syyskuu

Uusi pipo, joka ostettiin oikeastaan pojalle, mutta päätyikin omaan päähän.
Ja ei, en ole tunkenut iPhonen kuuloketta nenäääni vaikka siltä näyttää.

Useassa blogissa on menossa syyskuussa haaste, jossa koitetaan selvitä koko kuukausi vain kuudella vaatteella. Alusvaatteet, urheiluvaatteet, työvaatteet (jos siis sellaiset on erikseen) ja tietenkin ulkovaatteet on tuosta kuudesta pois. Kaksi täysin samaa vaatetta lasketaan yhdeksi ja asusteita, kuten huiveja saa käyttää. Koitan nyt ainakin tätä. Ei kai tässä mitää erityistä järkeä ole, kuin ehkä tajuta se että kaappi ei tarvi pursuta vaatteta selvitäkseen elämästä. Eli kulutuksen vähentäminen. Mutta en kyllä mielestäni aivan kamalasti kuluta muutenkaan.

Sain yöllä sateen ropistessa kattoon jonkun erittäin hyvän vaatetuunaus idean, mutta en muista sitä nyt kuollaksenikaan. Aina pitäis kirjoittaa heti muistiin, varsinkin yölliset mietinnät.

Viettoa

Viikonloppu meni mukavasti. Perjantaian meni aivan kuten oltiin ajateltukkin. Sushi maistui hyvältä, ja kyllähän se kannatti käydä jo aivan senkin takia syömässä kun kerran täältäkin sitä sai. Vanhat elokuvat oli myös ihania. Ensimmäinen oli Harold Lloydin Rakennustyömaa ja toisena Stan Laurelin ja Oliver Hardyn Brats vuodelta 1930. Loistavaa huumoria molemmissa, ja välillä saikin nauraa melkein vedet silmissä. Lopuksi näytettiin vielä vanha kokkolan esittely filmi. Kylmä meinasi vähän tulla, kun esitykset oli ulkona. Mutta lämmikkeenä oli herkullisia vohveleita ja lattea. Kyllä kannatti mennä.

Lauantaina käytiin pojan kanssa kaupungilla etsimässä pipoja. Ja löydettiinkin hieno Star Wars pipo Lindexiltä. Pakko alkaa varustautumaan paremmin tähän syksyyn. Serkun pikku vinkistä kävin myös ostoksilla Mick'sissä. Siellä kun oli Jack & Joenesin hyllyssä niin hieno Iron Man paita. Pakkohan se oli ostaa. Loppupäivä vietettiin mökillä äidin tykönä. Ja ilta meni kotona elokuvaa katsoessa. Pienen jännitysmomentin aiheutti jonkun idiootin lukitessa serkkuni tuuletusparvekkeelle yöllä (hän ei siis normaalisti vietä yötä tuuletusparvekkeella, vaan oli katosmassa ilotulitusta siellä). Kävin hänet sieltä sitten päästämässä vapaaksi.

T-paita- Jack & Jones
Paita- Link
Housut- Benetton (kirpparilta)

Venetsialaiset

Farkut- Levi's

Neule- H&M
T-paita- Zara (pariisista)
Vyö- Kirpparilta
Korvakorut- itse tein

Kävin maanantaina leikkauttamassa taas hiukset. Viimeksi kävin ennen Pariisin reissua, joten jo oli aikakin. Koitan olla nyt värjäämättä hiuksia jonkun aikaa, että näkisi minkä väriset ne oikeasti on. Mutta sitten kyllä palaan siihen tummaan. Pisän itseäni tummana, ja tämä näinkin vaalea väri on outo. Vaikea pukeutuakkin, kun tuntuu että on niin värikäs vaaleiden hiusten kanssa.

Muutama viikko sitten keräsin Vattajalta (serkun pienellä avustuksella) meren tuomia henkipuita (taitaa olla meidän oma nimitys meren hiomille puille). Kasasin ne yhteen ja sidoin rautalangalla kiinni lampunjohto sisässä. Tuli aika kiva pöytälamppu. Joku pienen pieni varjostin tuohon pitää vielä kehitellä, muuten valo on liian raakaa. Ehkä jonkinlainen riisipaperi viritys. No mutta näyttää se noinkin kivalta, joten menee ainakin toistaiseksi koristeena.

Täällä meillä onkin nyt sitten Venetsialaisviikonloppu. Kaupungilla on kaikenlaista tapahtumaa ja ilotulitteita ammutaan ympäriinsä. Illalla Vohvelikahvilassa näytetään vanhoja elokuvia ulkona, niitä olisi tarkoitus mennä serkun kanssa katsomaan. Ja yksi kahvila tarjoilee sushia, jota ei muulloin täältä saa. Sitäkin voisi mennä syömään. Huomenna mennään äidin luo mökille. Tarjolla on kuulemma lohikeittoa. Taitaa tulle melkoinen herkuttelu viikonloppu.

Hauskaa Venetsialaisviikonloppua kaikille!

Elokuvia

Tässä taas vähän elokuvista juttua. Useampi elokuva on tullut taas katsottua, tässä niistä muutama. Kyllä elokuvat vain on ihania.

I Love You Phillip Morris (2009). Ohjaus Glenn Ficarra pääosissa Jim Carrey ja Ewan McGregor. Draamaa ja vähän myös komediaa. Ewan McGregor näyttelee hyvin uskottavasti Jim Carreyn rooliin rakastunutta miestä. Melko outo sekoitus draamaa ja komediaa. Enempi elokuva oli silti vakava rakkausdraama.

New York, I Love You (2009). 11 eri ohjaajaa ja näyttelijöinä mm. Bradley Cooper, Rachel Bilson, Hayden Christensen, Natalie Portman, Orlando Bloom, Ethan Hawke ja Anton Yelchin. Monta hyvin erilaista episodia. Tunnelmat vaihteli laidasta laitaan, ja tyylikin oli eri kaikissa. Kauniita tarinoita ja hyviä näyttelijöitä. Rauhallinen ja raikas tunnelma läpi elokuvan. Odotan innolla lisää tämä sarjan elokuvia.

Le premier jour du reste de ta vie - Loppuelämäsi ensimmäinen päivä (2008). Ohjaus Rémi Bezançon ja pääosissa Jacques Gamblin, Zabou Breitman, Déborah François, Marc-André Grondin ja Pio Marmaï. Yhden perheen kasvutarina muutaman vuosikymmenen ajalta. Hyväntuulinen draama, jossa kaikki roolit on jollain lailla sympaattisia. Melko ranskalainen elokuva, mutta varmasti kelpaa niillekkin jotka ei niistä yleensä tykkää. Loistavat näyttelijät. Kannattaa katsoa kun haluaa rauhallista ja mukavaa viihdettä.

Aamiainen Plutolla (2005). Ohjaus Neil Jordan ja pääosassa Cillian Murphy. Kaunis satutarina vähän erilaisesta pojasta joka kasvaa 60- ja 70-luvun Irlannissa ja myöhemmin Lontoossa. Cillian Murphy on aivan huikean hyvä roolissaan herkkänä poikana, jolla on erittäin optimistinen asenne elämään. Myös musiikki ja vaatetus on mieleeni. Tämä kannattaa kyllä katsoa jos on jäänyt välistä.

Syksy ja lämmikettä

Villatakki- Ellos

Farkut- Levi's
Kengät- Converse
Huivi- Marokosta

Kun tulee syksy, kaipaa myös juomaksi jotain lämmikettä. Kesällä tulee kyllä juotua teetä, yleensä vihreää. Ja myös kahvia jonkin verran. Nyt sykymmällä alkaa teelaatu vaihtua mustaan ja kahviakin juon enempi, joka saattaa johtua kyllä aamuväsymyksestä.

Pariisin reissulta ostin kätevän Starbucksin mukin, jossa juoma pysyy kotoa töihin/retkellä lämpimänä. Harkitsin kauan tuota ostoa, mutta onneksi sitten ostin, sillä muki on ollut melkein päivittäin käytössä matkan jälkeen.

Ja se kahvi mitä juon ei ole tavallista suodatin kahvia. Inhoan sitä. Teen aivan omat sekoitukset. Yksi tai kaksi lusikallista murukahvia (oikealta nimeltä taitaa olla pikakahvi) mukin koosta riippuen, yksi lusikallinen espressopikakahvia, vähän ruokosokeria ja päälle kaadetaan kiehuva vesi ja kuuma maito. Veden ja maidon suhde on tärkeä. Maitoa pitää olla paljon, noin 3/4 ja vettä vain liraus 1/4. Tuo maistuu oikealta kahvilta minulle.

Pieni haikeus

Viime lauantai vietettiin kokonaan Vattajalla. Hellettä riitti iltaan asti. Nyt ei aivan uskoisi, että vain viisi päivää sitten pystyi olla bikinit ja kesämekko päällä vielä kuuden jälkeen illalla. Taisi olla se vihoviimeinen kesäpäivä Vattajalla tänävuonna. Syksyiltoja voidaan mennä sinne vielä viettämään, grillaamaan ja ihailemaan auringonlaskua.

Lauantaian jäätiin serkun kanssa vielä kaksistaan rannalle kävelylle, miehen ja lasten lähdettyä aikaisemmin kotiin. Ranta oli autio muutamaa uimaria lukuun ottamatta. Vesi oli niin lämmintä, että olisi voinut käydä uimassa vielä myöhäänkin. Nyt vähän kyllä harmittaa etten mennyt. Illalla alkoi mereltä tuulla, ja tuli syksyisen kylmä. Pieniä vaahtopäitäkin näkyi vedessä. Väritkin oli selvästi syksyisiä.

Pieni haikeus.

Syksy ja muki

Tuntuu hurjan syksyltä. Lauantaina saatiin nauttia vielä ihanasta helteestä (joka kelpaisi minulle pidempäänkin). Aamulla lapsia hoitoon ja eskariin viedessä piti laittaa oikein takki päälle ja huivi kaulaan. Muuten olis paleltunut. Ja Converset laitoin pitkästä aikaa myös jalkaan. Koko kesän olen kävellyt pienillä Vagabondin ballerinoilla ja pariisista viimekesänä ostetuilla sandaaleilla.

Olen kauan katsonut kuola valuen Marimekon Hyvässä seurassa Siirtolapuutarha astioita. Tänään ennen töihin menoa päätin lahjoa itseni syksyn kunniaksi yhdellä kupilla. Kuppi on kätevän kokoinen sekä jälkiruoka ja välipalakulhoksi että teekupiksi. Samaa sarjaa voisi ostaa lisääkin. Edes muutaman astian. (Hassu juttu. Marimekkoa ajattelee ainan niin suomalaiseksi, mutta kummasti lukee kupin pohjassa olevassa lapussa "made in Thailand".

Neule- H&M (pikain puolelta)
Mekko- Zara (pariisista viimekesänä)
Legginsit- Edc
Hiukset- Vaaleanruskeat! Joku hairahdus.

Perjantai 13.

Keskiviikkona mökiltä kotiin tullessa.

Tänään on se pelätty perjantai 13. päivä. No mulla oli eilen niin ärsyttävä päivä, että tuskin tästä voi tulla kovin paljon huonompaa. Enkä ole muutenkaan kovin taikauskoinen. Ja perjantai on aina perjantai, viikonloppu. Edes vähän vapaata edessä.

Mukavaa viikonloppua kaikille. Rentoutukaa.

Iron Man

Jos joutuu pulaan työpaikan vessassa, niin ei hätää, Iron Man pelastaa.

Hipstamatic

Tuntuu kuin kesä olisi nyt loppu ja syksy alkanut. Eilen oli koko kaupunki aivan sumun peitossa. Samalla kun kävin ruokkimassa serkun kissoja, otin muutaman kuvan kaupungin yläilmoista (sellaista kun ei voi meidän kodissa tehdä kiipeämättä katolle, eikä sekään kovin korkea olisi). Latasin iPhoneen kivan Hipstamaticin (siihen saa vaihdettua linssejä ja filmejä, kuinka mukavaa). Sillä saa tosi kivoja, erilaisia kuvia. Kävin illalla myös ensimmäistä kertaa pilateksessa. Siitä voisi kyllä ottaa tavan, aina kun on vähän yrimääräista aikaa. Käykö joku pilateksessa, ja onko siitä minkäänlaista hyötyä?

Arki ja Jude Law

Nyt alkoi taas normaali arki meillä, kun miehellä loppui loma. Itsellä se tietää vain vähän aikaisempia herätyksiä, kun pitää viedä lapset päiväkotiin aamulla. Lomaahan en oikeastaan pitänyt muuta kuin sen Pariisin reissun ajan (josta on kyllä tulossa kuvia, kunhan ulkona viilenee ja malttaa olla enempi sisällä).

Lähes joka ilta kun lapset on mennyt nukkumaan, on tullut katsottua joku elokuva. Nyt on menossa Jude Law putki. Näin hänestä unta (hän tarjosi micro-aterian boheemissa kaupunkiasunnossaan minulle) viimeviikolla, ja sehän on hyvä syy katsoa kaikki käsiini saamat elokuvat joissa Jude esiintyy. Olen aina pitänyt lahjakkaasta ja kauniskasvoisesta Jude Lawista, mutta nyt pidän vielä enempi. Vielä riittää Judea muutamaksi illaksi, kuinka mukavaa.

Sleuth - Purullista peliä (2007). Ohjaus Kenneth Branagh ja näyttelijöinä Jude Law ja Michael Caine. Elokuvassa esiintyy vain kaksi näyttelijää ja lähse koko elokuva ollaan samassa tilassa. Siitä huolimatta tapahtumat pysyi mielenkiintoisina loppuun asti ja jaksoi hyvin seurata juonen käänteitä. Molemmat näyttelijät oli erittäin hyviä rooleissaan, ja heidän ansiosta elokuva pysyi mielenkiintoisena.

Breaking And Entering (2006). Ohjaus Anthony Minghella ja näyttelijät Jude Law, Juliette Binoche ja Robin Wright. Hyvin rauhallinen ihmissuhdedraama. Kaikki kolme päänäyttelijää on erittäin hyviä rooleissaan, myös Rafi Gavron on hyvä Juliette Binochen poikana. Elokuvassa lähes kaikkia roolihahmoja kohtaan tuntee sympatiaa. Jos näistä näyttelijöistä tykkää, niin elokuva kannattaa katsoa.

Cold Mountain (2003). Ohjaus Anthony Minghella ja näyttelijäinä Jude Law, Nicole Kidman ja Renée Zellweger. Sodan aikaista selviytymistä ja rakkauden odotusta. Vahvat ja täysin uskottavat roolisuoritukset, sellaista on aina kiva katsoa. Jude Lawin suusta kuuntelisi kyllä paljon mieluummiin brittiaksenttia. Kaikin puolin oikein onnistunut elokuva, mutta pakko myöntää että olin ehkä silti hiukka pettynyt tähän. Kannattaa silti katsoa.

Clipper

Nyt oli meidänkin kauppaan tullut näitä ihania Clipperin teepaketteja. Pahvi on pehmeää ja ilman mitään muovituksia tehty. Tee on luomua ja maisutuu erittäin hyvältä. Mutta hienointa tässä on miellyttävä ulkonäkö. Kuinka paljon vaikuttaakaan se, että tuote on kivan näköinen. Tuota pakettia en kyllä varmasti raaski heti heittää pahvinkeräykseen.

Elokuvia ja rantaa

Torstai vietettiin taas ihanalla Vattajalla. Vaikka ilma näytti välillä jopa kylmältä ja meri sumuiselta, niin lämmintä riitti. Vielä yhdentoista aikaan illalla pystyi olla bikinit ja pikku rantamekko päällä paleltumatta. Ja vesi oli lämpimämpää kuin koko kesänä. Tässä nyt vielä muutama kuva rannalta. (Ja toivottavasti pääsen vielä ottamaan lisää kuvia sinne tämän kesän aikana.)

Mies lähti veljeni kanssa Jyväskylään ralleja katsomaan aikaisin perjantaian ja tuli vasta lauantai-iltana kotiin. Ja lapset jäivät mummulle kahdeksi yöksi kun tultiin torstaina Vattajalta. Joten pitihän yksinäinen perjantai-ilta käyttää hyväksi. Serkku tuli meille ja katsottiin kaikkien yllätykseksi elokuvia ja tehtiin herkullisa lämpimiä leipiä (+kulhollinen karkkeja). Vuohia tuijottavien miesten jälkeen piti saada jotain rämistelyä, joten katsottiin Iron Man. Ja koska lapset ei ollut kotona sai äänet laittaa isolle, kaikki rämistely kuulosti oikein hyvältä.

Muutama elokuva on tullut katsottua kesän aikana, enkä niistä ole kerennyt kirjoittaa mitään. Laitan osasta niistä nyt pikkuhiljaa jotan tännekkin. Vain muutama kommentii elokuvaa kohden. Olen niin huono kirjoittamaan mitään pidempää juttua elokuvista, vaikka mielipiteitä ja ajatuksia minulla kyllä on.

Vuohia tuijottavat miehet (2009). Ohjaus Grant Heslov ja näyttelijöinä George Clooney, Ewan McGregor, Jeff Bridges ja Kevin Spacey. Täysin päätön, mutta rauhallinen komedia modernista sodankäynnistä. Näyttelijäsuoritukset on loistavia, ja varsinkin Clooneyn hahmo hyvin uskottava, omituisuudesta huolimatta. Elokuvassa oli hyvät ja naurattavat hetket, mutta myös niitä kohtia joita jäi vai tuijottamaan suu auki. Jos tämän jälkeen olisi katsonut jonkun Coenin veljesten elokuvan olisi olo voinut olla vähnän sekava ja omituinen. Elokuva oli kyllä mukava katsoa, mutta olin kyllä silti vähän pettynyt tähän.

Ottolapsi (2009). Ohjaus Jaume Collet-Serra ja näyttelijöinä Vera Farmiga, Peter Sarsgaard ja Isabelle Fuhrman. Alussa elokuva oli kuin vakava mutta lämminhenkinen draama. Pariskunta oli selvästi rakastuneta ja toisiinsa luottavaisia. Kun ottolapsi Esther muuttaa heille ja alkaa tapahtumaan kaikkea, alkaa myös pariskunnan suhde rakoilla pahasti. Mukavaa säikyttelyä, jännitystä ja välillä melko raakaakin toimintaa. Ainakin minulle sopivan kauhu ja jännitys säilyi loppuun asti. Vera Farmiga oli loistava roolissaan alkoholista ja keskenmenosta kärsivänä äitinä. Myös erityisen hieno talo jäi mieleen.

Crazy Heart (2009). Ohjaus Scott Cooper ja näyttelijät Jeff Bridges ja Maggie Gyllenhaal. Rauhallinen tarina juoposta ja muutenkin retuperällä olevasta countrymuusikosta. Tarinaan mahtui vähän romantiikka ja ymmärrettävästi paljon countrymusiikkia. Itse pidän sellaiseta musiikista, joten niiltä osin elokuva oli aivan mukava. Myös Jeff Bridgesin ja Maggie Gyllenhaalin roolihahmojen rakkausterina oli aivan kiva. Silti elokuva jäi jotenkin erittäin laimeaksi, vaikka ei siinä mitään erityistä moitittavaa ollut.

Happenin (2008) oli melko tylsä. Odotin jotain paljon jännittävämpää. Hahmot ei ollut kovin uskottavia, eikä koko elokuvan ideakaan ollut mitenkään mullistava. Mark Wahlberg ja Zooey Deschanel on onneksi aina kivoja.

Lomaterapiaa (2009) ei ollut niin typerä komedia mitä olentin. Elokuvassa oli enempikin pitempään yhdessä olleiden ihmisten arkista parisuhdedraamaa. Toki siinä oli komediaakin, mutta ainakaan minua kohtaukset ei pahemmin naurattanut. Aivan ok leffa, jota ei kuitenkaan jaksaisi katsoa uudestaan missään oloissa.