En ole katsonut elokuvia yli viikkoon. Jotkut elokuvat on sellaisia, että niiden jälkeen ei voi hetkeen katsoa oikein muita elokuvia. Sellanen oli viimeviikon Maanantaina katsomani Notebook.
Notebook (2004). Pääosassa Rachel McAdams ja Ryan Gosling. Ihana rakkaustarina joka kestää läpi elämän. Voi miten ihanaa ja vaikeaa elämä on. Itkeä pillitin vaikka kuinka kun katsoin tätä (joku mielenhäiriö ehkä). Jostainsyystä tämä nyt kosketti niin, että ei sitten ole voinut katsoa mitään muuta. Samanlaisen erikoisen tunnelman sai akaan myös esim. Seven Pounds ja Australia.
Nyt olen sitten lueskellut viikon. Viimeinen Harry Potter on yöpöydällä, ja koitan sitä säästellen lukea. Mulla on myös niin kova matkakuume, että olen lukenut lähes kaikki meidän kirjaston Pariisi-kirjat. Mukavaa nauttia matkasta jo näin kolme kuukautta etukäteen.
Paniikkipaniikkipaniikki. Tietokone reistailee. Kirjotin tuon ylläolevan tekstin jo aamulla, mutta sitten yhteys katkesi yllättäen. Nyt siis äidin konetta lainailemassa. Lähes kokopäivän olen yrittänyt kaikkea, mutta kun mikään tietokonenero en ole, niin en ole päässyt asiassa pitkälle. Yleensä katson netistä neuvoja. Ja jos joku on pielessä, ei toimi tai muuten mietityttää, niin en saa rauhaa ennenkuin asia on hoidossa. Tämä koskee lähes kaikkea. Nyt luultavasti menetän ensyöltä unetkin. Eikä pääse edes lenkille. Painelen kohta kauppaan ja tulen uusi kone kainalossa kotiin. Voi elämä että ottaa päähän.
Tekstit
3 kommenttia:
Täytyy joskus käydä kattomassa Ärrältä noita sun katsomia elokuvia lainaksi. Kuulostaa tämäkin niin mielenkiintoiselta. Sitten pitää häätää mies johonkin, että voi itkeskellä rauhassa, minä kun olen kans kauhee pillittäjä.
Notebook on yksi kaikkien aikojen itkuvääntimistä, en ole sitä pystynyt kuin kerran katsomaan koska se itkemisen määrä mukavasti tukki kaikki reiät ;O)
Välillä se tekee ihan hyvää itkeä oikein kunnolla. Ja se tosiaan on kivempi tehdä yksin kotona. Tai ainki niin että muut on jo nukkumassa. Saapahan pillittä oikein kunnolla.
Lähetä kommentti