Pariisin Varpunen - Edith Piaf (2007). Pääosassa erittäin hienon roolin tehnyt Marion Cotillard. Kaunis ja surullinen elokuva Piafin elämästä. Jos vain hänen musiikista pitää, niin ehdottomasti kannattaa katsoa.
Möröt Vastaan Muukalaiset (2009). DreamWorksin animaatio, joka sopi myös muille kuin lapsille. Ei kuitenkaan erityisen hyvä. Teatterissa tämä oli kiva katsoa hienojen tehosteiden takia, mutta en välttämättä kotona jaksaisi katsoa.
Johnny English (2003). Agenttikomedia jonka pääosassa Rowan Atkinson. Jostain syystä tämä agentti sekoilu saa minut aina nauramaan, toisin kuin Steve Carellin Salainen Agentti 86, josta en pitänyt ollenkaan. Varma hauskuutuselokuva työsään iltaan.
Katastrofin Aineksia (2008). John Websterin ohjaama dokumenttielokuva jossa ilmastonmuutosta on käsitelty välillä aika hauskallakin tavalla. Aihe joka kiinostaa paljon, ja siksi odotin dokumentin sisältävän faktoja enempi.
Kaunis Mieli (2001). Ohjaus Ron Howard ja pääosissa Russell Crowe ja Jennifer Connelly. Elokuva kertoo matemaatikkonero John Nashista, jonka mieli alkaa sekoilla. Kauniisti kerrottu tarina rakkaudesta, intohimosta ja salajuonista. Ehdottomasti kanattaa katsoa.
Vicky Cristina Barcelona (2008). Woody Allenin ohjaamassa ihmissuhdekomediassa pääosissa Javier Bardem, Scarlett Johansson, Rebecca Hall ja Penélope Cruz. Erittäin hauska elokuva, joka aiheuttaa maatkakuumetta. Musiikki ja tunnelma on mieleeni.
Tekstit
3 kommenttia:
Tuo Katastrofin aineksiahan tulikin eilen telkkarista, katsoin siitä viimeisen kolmanneksen.
Tippa tuli linssiin, kun perheen nuorimmainen lauleli lahjadvd:tä(?) avatessaan "plastic, plastic, i love plastic". Tuli vähän sellainen tunne, että taas on yhdessä perheessä menty yhden aikuisen ehdoilla -onko lapsilta muistettu kysyä ollenkaan? En sitten tiedä, kun en koko dokkaria katsonut. Ja onhan aikuinen tietenkin perheen vastuullinen, jonka ei tarvitse lapsilta kaikkea kyselläkään.
On silti tullut sellainen fiilis tuosta Websterin touhusta, että liian pitkälle on tullut mentyä (kohtuus kaikessa, kulutusluottojen koroissakin..) eli mikähän heillä oli kanta esim. vuokradvd:hin? Niissähän ei yhdelle kuluttajalle jää kovin suurta jalanjälkeä.
Dokkarissa eniten ärsytti/pisti silmään se, kun he keräsivät (heittivät roskiin) kotoaan kaikki turhat muoviset esineet pois. Ja esim. muovisten paistolastojen tilelle meinasivat ostaa uudet puiset. (Toki Kemikaalicocktailia lukeneena tiedetään muovin haitat.)Mutta eikö hyvän tavaran heittäminen roskiin ole typerää. Kannatis käyttää vanhat loppuun ja heittää sitten vasta roskiin. Toiovottavasti tavara meni edes kirrätykseen eikä oikeasti roskiin.
Toki kaikkien pitäis kiinnittää huomiota enempi ilmastonmuutokseen, kierrätykseen ja muuhun vastaavaan. Ja ehkä joku nyt voi innostua tästä jotenkin, mutta enempi tämä saattaa herättää vain ärsytystä äärimmäisyydellään.
Aivan samaa mieltä! Ja niin oli perheen äitikin, kun ei oikein ottanut ymmärtääkseen miksi pitäisi heittää toimivat muovituotteet roskiin.. Toivottavasti tosiaan meni tavarat kierrätyskeskukseen eikä kaattikselle.
Lopussahan taisivatkin puhua kyllä siitä, että kun yksi silmäisesti tavoittelee jotakin, niin sokeutuu niille muille vaihtoehdoille. Ja voi samalla tehdä hyvinkin huonoja ratkaisuja.. En sitten tiedä, mutta jotenkin minusta tuntuu, että uudella metallisella keittiölastalla on suurempi ekologinen jalanjälki kuin muovisella, varsinkin jos se muovinen on jo olemassa.
Herättäähän tuo dokkari varmasti ajatuksia, mutta toivottavasti ei tosiaan ainoastaan vastareaktioita!
Lähetä kommentti