Nyt jumpan ja suihkun jälkeen taas sohvalle katsomaan Angelia. Menossa neljäs tuotantokausi.
2009-02-10
Autojen romutusta
Veljeni oli joutunut aamulla kolariin. Toinen kuljettaja/auto (kevätauringon häikäisemänä) oli ajanut suoraa hänen auton päälle. Autot oli romuttunut (veljelläni uusi 1000km ajettu työauto), mutta mitään vakavaa ei kummallekaan osapuolelle käynyt. Veljelleni ei lähes mitään, kun ajoi isoa pakettiautoa. Onneksi. Kyllä sitä vaan aina silti säikähtää, kun soitetaan että on kolarissa oltu. Varsinki jos kyseessä on erittäin rakas ja läheinen ihminen. Kerran aiemmin hän on ajanut moottoripyörän pöpelikköön. Silloinkin säikähdin ja pelkäsin hänen puolestaan pitkään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
3 kommenttia:
Huh, onneksi ei sattunut vakavempaa! Kolarit ovat ihan sieltä ja syvältä.
Hui! Nuo on aina hurjia uutisia ja säikäyttävät toden teolla! Minunkin veljeni oli jokunen aika sitten autokolarissa. Silloinkin säästyttiin vakavemmilta vammoilta. Thank god! Peltiä nyt aina saa uutta.
Ihminen on kuitenkin siitä jännä, että se reagoi myös siihen, mitä OLISI voinut tapahtua. Eli monesti läheltä piti -tilanteet on yhtälailla rankkoja nekin ja saattaa käynnistää melkoisen prosessin mielessä. Voipi tulla veljellesi tilanne flashbackina vielä jonkun aikaa. Voimia!
Kun ei tapahtunut mitään vakavaa, niin alkaa tosiaan miettimään mitä olis voinut tapahtua. Ja itkuhan siinä sitten tulee, kun liikoja miettii. Tai eihän ne liikoja ole, ainahan on hyvä huomata kuinka tärkeitä läheiset on.
Lähetä kommentti