Silmä

Meidän talossa minä olen se rauhaton kokoajan pälättävä, hetkessä hermostuva ja erittäin kärsimätön. Mies taas on rauhallinen, hiljainen ja erittäin kärsivällinen. Ihkä ihan hyvä näin, tasapainotemme toisiamme.

Jostain syystä mies ei silti ole ollenkaan rauhallinen harrastuksiensa (jalkapallo ja Salibandy) parissa. Vaan aina kaikissa tilanteissa kontaktia ottava ja tuomareille päätäaukova. Tästäsyystä hänellä on lähes aina joku urheiluvamma. Eilen illalla pelissä hän sain sählypallon lujalla vauhdilla suoraan silmään. Onneksi silti näkö ei mennyt, ainakaan kokonaan. Yli viikon sairasloma silti heikentyneen näön ja turvonneen silmän takia. Toivottavasti näkö palaa, silmäpuolenakun on varmasti kurja olla. (Tuosta kontaktin ottamisesta vielä. Samassa pelissä hetkeä aiemmin hän sain mailan toiseen silmään, joten se silmäkulma on nyt liimattuna ja melko mustana...)

Tänään on siis käyty silmäpolilla miehen kanssa tutkimuksissa. Mummu ja Pappa tuli myös kaupunkiin ja kävin heidän kanssa etsiskelemässä tapetteja, puutarhamyymälässä ja vielä ruokakaupassa. Illalla oli vielä alusvaateliikkeessä naapurin järjestämä yksityis sovittelu tilaisuus (vai millähän nimellä tullaista kutsutaan). Ostin todelle hyvät juoksu/urheiluliivit edulliseen hintaan kun sattui olemaan edelliskauden väri. Mies sai myös muutamat kivat Björn Borg-boxeri.

Tänään mennään ilman valokuvaa. Tylsää, mutta nyt ei vain jaksa. Nyt lämpimiä leipiä uuniin ja nuttimaan joku hyvä elokuva.