Tänään ollaan kyllä menossa Lohtajalle mummua ja pappaa katsomaan, mutta en taida tällä reissulla vielä mennä rannalle. Ehkä serkkuni lähtisi kuvausretkelle kanssani toisena päivänä.
Nämä kuvat on otettu noin vuosi sitten Vattajalta. Käytiin näyttämässä paikkaa yhdelle tutulle, joka ei ollut aiemmin siellä käynyt.
Tekstit
7 kommenttia:
Mä olen koko ikäni asunut sisämaassa "suuren kuusen kannolla", joten nämä sinun merenrantakuvasi ovat aina ihan kuin jostain Suomen rajojen ulkopuolelta! Ei meillä vaan tältä näytä..
Itse taas olen aina asunut rannalla. Polkupyörällä pääsee rannalle alle puolessa tunnissa. Ois kyllä vaikea ajatella että ei ole merta lähellä. Vois olla että happi loppuis.
Toisaalta esim. Mikkelissä päin kun olen käynyt, niin siellähän on vettä joka puolella. Joten kyllä sekin varmasti riittäis. Kyllähän kaikkeen tottuu.
Tämä meidän alue on tosi tasaista. Ei muuta kuin pieniä mäkiä vain. Joten siellä teilläpäin olis mulle varmasti jo se ulkomailla fiilis.
Minullekin nuo merikuvat ja yleensäkin meri tuo tunteen jostain muusta maasta kuin Suomi. Sitä kun ei näe ja koe päivittäin, niin tuntuu ikään kuin meri ei Suomeen kuuluisikaan! Järvet sensijaan ovat aina kuuluneet minun maisemiini ja nyt kun niitä ei ole tässä ihan vieressä, niin on aika orpo olo... Kauniita kuvia jälleen :D
Missä on tämä... Vattaja?
Täällä kotosuomessa Lohtajalla (joka siis kuuluu kuntayhdistyksen myötä nykyään Kokkolaan). Kaunis hiekkaranta, jossa olen lapsuusessa paljon kesähelteitä viettänyt. Ja nykyäänkin siellä paljon käydään (silti liian harvoin).
Yhtenäistä hiekkarantaa on 15 kilometriä, ja se on euroopan laajin lentohiekka alue hevumetsävyöhykkeellä.
Aluetta ei välttämättä kaikki paikallisetkaan tiedä. Ja koska armeija käyttää osaa alueesta harjoituksissaan !!! monet siviilit leelee ettei alueelle edes pääse. Me kyllä yritetään pitää kovasti oikeuksista kiinni ja käyttää näin hienoa aluetta (tietenkin luontoa säästäen).
Ai se on se armeijan "harjoitusranta"! Mun yksi opettaja kulki Savonlinnasta siellä kesämökillään. Kertoili aina juttuja siitä, kuinka kuljeskelee kesäaamuina armeijan miinakentillä.. Kyllä se maailma on tosiaan pieni. Opettajallani on mökki siinä jossain rannan tuntumassa.
Ne mökit tullaan siitään sieltä pois. Jos ei ole jo siirretty kevään aikana. Mökkejä alueella ei ole kuin alle kymmenen, joetn ne tuskin siellä mitään haittais.
Meidän tuttavaperheellä ja heidän suvullaan on ollut siellä aina mökki (tai ainakin 50-luvulta jos en nyt hierveästi valehtele). Tuo mökki kuuluu niin jo maisemaan, että on kyllä niin surullista jos se puretaan pois. Siirttämään sitä tuskin pystyy.
Surullista on se, että perheen pappa on aikoinaan joutunut luopua kodistaan Karjalassa ja nyt ajetaan pois toisesta "kodista".
On kyllä hassu sattuma tuo opettaja juttu. Suomi on pieni maa.
Lähetä kommentti