Tällä viikolla Kokkolan uusi kirjasto täyttää 10 vuotta. Kirjastossa on siis koko viikon kaikenlaista normaalista poikkeavaa toimintaa. Tänään alkoi käytöstä poistuneiden kirjojen ja lehtien myynti (0,50€/kpl) ja olipa kirjastotäti leiponut jättisuuren täytekakunkin ja keittänyt kahvit. Itse en kyllä kerennyt tuhon herkutteluun, kun riensin Jaana Kapari-Jatan luennolle. Oli mielenkiintoista kuulla miten Harry Potterit on käännetty suomenkielelle.
Sain tuollaisin kangaskassin, kun lainasin muutaman kirjan. Niitähän nyt aina tarvii. Kaupassa sain jonkun aivokatkoksen ja ostin tuollaista punaista (oikeasti tummanviininpunainen) kynsilakkaa. Olen niin surkea lakkaamaan kynsiä, että tulee harvoin käytettyä mitään noin tummaa väriä. Nyt pitää sitten harjoitella. (Ja en voi ymmärtää miten käsien kuvaaminen on niin hankalaa, varsinkin tällaisten tappisormien.)
Tekstit
2 kommenttia:
Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä Kapari jutusteli! Minä joskus haastattelin häntä, mutta vain sähköpostilla, joten en päässyt tapaamaan ihan livenä - mielenkiintoinen ihminen, koska on tehnyt niin huippua työtä Pottereiden suomennosten kanssa!
Makean väristä kynsilakkaa :) Minä tykkään tuollaisesta tummanpunaisesta, mutta olen ihan hirvittävän laiska lakkaamaan kynsiä - ja aivan liian kiireinen, että ehtisin odottaa kunnolla sen lakan kuivumista ;-)
Olen niin huono kirjoittamaan pitempiä juttuja, joten varmasti tuosta suomentamisesta saa enempi irti kun lukee Kapari-Jattan oman kirjan Pollomuhku ja Posityyhtynen, jossa hän kertoo suomennos prosessista.
Suuri homma siinä suomentamisessa kyllä on. Hän lukee ja kirjoittaa kirjan ainakin 6-7 kertaa. Ja silti siihen jää joskun virheitä.
Itse lakkaa ylipäätään erittäin harvoin kynsiä, mutta jospas sitä nyt alkais. On niin kiva olla kun kynnet on laitettuna. Mutta yleensä laitan kyllä vain vaaleaa väriä. Tummat on kivoja, mutta ehkä niitä lakkaustaitoja piitää vielä vähän hioa.
Lähetä kommentti